Aamun uutiskierros kiinnitti huomioni iltapäivälehden artikkeliin, jossa parisuhdeterapeutti Justice Schanfarber selventää sitä, miksi naiset jättävät rakastamansa miehen. Olen sen verran vaikutteille altis, että lukemani aiheutti flashbackin menneisyyteen. Taas.
Tottahan tuo puhuu: "Nainen lähtee, koska mies ei ole henkisesti läsnä." Tai pettää. Reagoi tavalla tai toisella, koska ei sitä sanoiksi osaa pukea, miltä tuntuu, kun jää henkisesti yksin. Tai ei tule ymmärretyksi. Kenties mies pitää sitä turhana huomion hakemisena, tai toteaa, kuten exäni aikanaan: "meillähän on kaikki hyvin". Kaikki oli hyvin, kunnes ei enää ollut. Lakkasin haluamasta, kavahdin, en ollut kiinnostunut, tunsin vastenmielisyyttä, jopa inhoa, mutta rakastin, omalla tavallani. Vaadin, odotin, moitin, tuomitsin, epäilin, kyseenalaistin, hairahdin, mutta rakastin. Ja lopulta tulin jätetyksi, vaikka rakastin. En saanut yhteyttä häneen, hän ei ollut läsnä vaikka olikin paikalla. Läsnäoloa verotti milloin mikäkin, työ, uutiset, puhelin, netti, väsymys, kiinnostuksen puute tai sitten ei mikään erityinen. Hän ei vain ollut läsnä, en saanut sitä, mitä eniten tarvitsin, läsnäoloa. Välillä tuntui, kuin huutaisin tyhjyyteen, itkisin kuin yksin jäänyt pieni lapsi, "miksi et huomaa". Ääneen sanoin sen vain harvoin, puhuimme siitä silloin tällöin, muutosta ei kuitenkaan tapahtunut. Enää en kuitenkaan syytä, sillä molemmilla meistä oli peiliin katsomisen paikka. Ja niin on totta vieköön tapahtunut. Onneksi.
Ennen eroa minäni täyttyi yksinäisyyden ja vaille jäämisen tunteesta parisuhteessa. Sellaiseen en enää halua palata. Kokonaisena se ei ehkä olisi edes mahdollista. Ihmisen tulee olla kokonainen voidakseen rakentaa ehjää, onnellista ja tasapainoista parisuhdetta. Ihmisen tulee olla onnellinen itsessään, olla tarvitsematta toista sen täytäntöönpanoon. Se toinen voi vain täydentää jo täynnä olevaa. Siksi tiedän, että myös minun on vielä kuljettava ja odotettava sen oikean kohtaamista, joka on samaan aikaan yhtä valmis, yhtä ehjä ja yhtä vahva.
Ja loppukaneettina Pulled Porkin osuus, onhan pääsiäinen. Ekaa kertaa ikinä. Ja ihan isseksein. Käyhän sekin?! (Kuvassa repimistä ja viimeistä silausta vaille valmis. Nam!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti