Deittisovellukset olivat lopulta niin koukuttavia, että päästin irti (ainakin hetkeksi aikaa) ihan vain itseäni suojellakseni. Nyt on taas oikean elämän aika, kukapa tietää, mitä huominen tuo tullessaan tai tämä ilta. Yksi kuitenkin on varmaa; yöunet parantuivat melkein heti ja aivojen ylituotanto rauhoittui, kun tarve vastailla viesteihin ja tehdä heiluriliikettä etusormella hiipui hiljalleen pois. Noin viikko siihen kuitenkin meni, että mieli ei enää kaartanut edes ajatuksen tasolla sovellusten takaisin lataamiseen. VIIKKO! Miten ihmisestä voi tulla niin helposti niin addikti?
Tilalle tulivat jälleen rakkausromaanit ja elokuvat, ja voih <3, miten paljon mukavampaa se olikaan uusiin aloituksiin ja oman rajatun elämäntarinansa toistamiseen verrattuna. Päiväunien maailma oli sittenkin aika ihanaa, varsinkin, kun kohdalleni osui sattumalta (oikeasti sattumalta!) sellaisia teoksia, jotka muistuttivat minua rohkeudesta ja uskalluksesta heittäytyä elämään.
"Feelings are just visitors, let them come and go." -Mooji
Mä en koukuttunut Tinderiin, mutta suomi24:seen kyllä. Pystyin olemaan vajaan viikon poissa ja tänään sorruin lohduttaakseni itseäni. Säälittävää...
VastaaPoistaTiedän... Tuli sellainen olo, että laitanpa tähän muutaman säkeen Apulannan Valot pimeyksien reunalla -biisistä. Niihin on kirjattu jotakin hyvin oleellista... Sinulle Puolis <3
Poista"...Meistä jokainen on polku jonnekin, mutta viisaus on siinä, että ymmärtää, ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa..."
"...Muista, että ne kaikki suurimmat kauhut on sun toiveittes peilikuvat, käännä ne ja kädestäs löydät niihin avaimet ja että on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni..."
Mä olen tuota biisiä ajatuksella kuunnellut radiosta ja allekirjoitan. Helvetin viisaat sanat!
PoistaTodella! Ehkä se on kirjoitettu juuri meille kaikille itseään uudelleen etsiville...
Poista