Eivät unelmat saisi olla pelkästään sellaisia, jotka siintävät jossakin tulevaisuudessa. En minä kuuta taivaalta enää hamua, vain mukavan tasaista, mutta samalla vaihtelevaa, sopivan mutkaista ja mäkistä maastoa, missä aika-ajoin voi mitata elämänkuntoansa, sellaista kuin nyt. Tahdon läheisiä ihmisiä lähelle ja niitä vähän kauempiakin vähän lähemmäksi. Haluan myös tehdä jotakin hassua, hypätä ilmaan ja kuvitella lentäväni, ajaa vuoristoradassa kovaa ja kiljua niin, että lapsia hävettää. Haluan pukeutua värilliseen tai mustavalkoiseen, vetää jalkaani nolot farkut, ne sellaiset, jotka ovat muodissa AIKUISILLA, ei kellään "täyspäiseltä nuorella", kulkea kesän kuumana päivänä rannalla bikineissä niin, että iholla tuntuu se auringonpaiste. Haluan nukkua pitkään, makailla sängyssä miehen kainalossa, katsella sadetta terassilla tai mieluiten parvekkeella, nauttia kävelystä tähtitaivaan alla, iloita syksyn putoilevista lehdistä ja talven ensimmäisistä pakkasista. Haluan tavallista elämää, joka täyttyy arkipäivän oivalluksista ja pienistä asioista, läheisyydestä ja lämmöstä. Haluan saada ja antaa rakkautta. Haluan sitä, mitä olen ja missä olen. Muutama sävy lisää... En pahastu niistäkään!
"Elämää et saa kiinni juoksemalla sitä kiinni. Pysähdy, niin olet sen keskellä." -Buddha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti