Pieleenlaskettu

Nyt eivät menneet asiat aivan kuten Strömsössä. Vappuaatto, kevään juhla, ja istun kotona päivittämässä blogia sen sijaan, että olisin nauttinut ihmisen tai ihmisten seurasta, juhlinut sitä, mitä tänään kuuluu juhlia. Ei kuulunut suunnitelmaani istahtaa aloilleni muiden iltojen tapaan... Pah. Pettymys.

Ystäväni viettivät iltaa perheidensä (onneksi) tai uusien puolisojensa kanssa (onneksi) tai eivät muuten vaan taipuneet nyt lentoon kanssani. Jumppasin kaiken varalta myös pääni siihen kuntoon, että päätin lopulta tavata Miehen viime keväältä, ja ehdimme jo sopia tapaamisesta tänä viikonloppuna. Ymmärrän toki, että viikonloppu on vasta alkamassa tämän vappuhulinan jälkeen, mutta jollain tavalla odotin Miestä saapuvaksi joko tänään tai huomenna. Viikon mittaan tuumailin, että miksi tuo muuten niin hyvätapainen ei tahtonut tarkentaa hänelle sopivaa ajankohtaa, vaikka aloite itsessään olikin hänestä lähtöisin. Tänään sitten sain puhelun. Ei hän suoranaisesti tilanteesta vetäytynyt, mutta olosuhteet saivat sävyn, mistä johtuen tein itse aloitteen muutamasta askeleesta taaksepäin. Aika ei olisi nyt oikea tälle lähdölle. Ei olisi ehkä koskaan. C´est la vie!

Kun yksi ovi... niin toinen ovi. Kesää kohti kuitenkin. Hauskaa Vappua!