Ajankuvaa

Kun itse voi hyvin, jää aikaa myös muulle kuin oman elämänsä märehtimiselle. Ja ei, en tarkoita nyt tätä blogiin virtaavaa aivopohdintaa. Se on kuin "automaattikirjoitusta", aivopieruja, ajatuksia, jotka purskahtavat ulos ja sillä hyvä. Hetkellisiä tunnetiloja vailla energiasyöpön leimaa. Niin, siis silloin on aikaa katsoa ympärilleen.

Surullista on se, mitä silmien avaaminen kattaa eteen: parisuhdeongelmia ja yrityksiä ratkaista niitä, tai jo tehtyjä ratkaisuja; eroja, pettämisiä, ystävyyssuhteiden rikkoutumisia, loukkaamisia, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, rakkauden nälkää, huomatuksi tulemisen tarvetta ja jopa addiktiivista vetoa kaikkeen siihen, mikä toista loukkaa. Viikon uutisvirta täällä rintamalla on ollut turhankin kattava. Ja minä tunnen sen kaiken itsessäni. Siksi haluaisin auttaa, viedä pois niiltä ihmisiltä paineen ja pahanolon tunteen, pohjattoman surun, vihan, katkeruuden, epätoivon ja näköalattomuuden, halata ja kertoa, että siellä tunnelin päässä on oikeasti valoa. Pitää vaan keskittyä valitsemaan oikein. Itsensä kannalta. Oikein.

Mitä enemmän tätä eronneiden, parisuhteissaan pettyneiden maailmaa kelaa, ja mitä enemmän muiden ajatuksia kuuntelee, sen vakuuttuneemmaksi tulen yhdestä totuudesta: Me naiset ja te miehet, me kaikki panostamme liian vähän itseemme ja omaan hyvinvointiimme. Haluamme huomioida, auttaa, tukea ja olla läsnä, mutta emme itse voi hyvin. Emme riitä itsellemme. Unohdamme tai jopa luovumme harrastuksista, ystävyyssuhteista, omista nautinnonlähteistä ja omista oikeuksistamme vain miellyyttääksemme toista tai toisia. Saadaksemme toisille hyvää, mutta siis luopumalla omasta. Ja niin sen ei pitäisi mennä. Olen huolissani kehityksen suunnasta, mihin olemme itsemme ajaneet, ja siksi nyt moni kuluneenkin viikon päivistä on tuonut mukanaan surullisia uutisia kriisiytyneistä, päättyneistä tai päättyvistä parisuhteista. 

On aika keskittyä olennaiseen. Itseään(kin) täytyy kuunnella, tehdä niitä asioita, mistä nauttii, tulee onnelliseksi, saa tyydytystä, joskus jopa vaikka toinen siitä mielensä pahoittaisi... Itseään ei pidä syrjäyttää toisista huolenpitämisen ja huomioimisen kustannuksella. Fokusointia, ystävät, fokusointia.  Lakataan suorittamasta, laatimasta aikatauluja, asettamasta tavoitteita ja tavoitteiden tavoitteita. Lopetetaan kilpajuoksu ajan kanssa, tehdään vain olennaisia asioita, karsitaan kaikesta turhasta... Sillä niinkin pärjää, ehtii ja saa.