Autuas tyhjyys

Pitkä viikonloppu alkaa taipua jälleen arjeksi. Vappuaattoillan paikalleenjääminen olikin vain alkusoittoa seuraavan ja sitä seuraavan päivän iloittelulle: Ystäviä, kuohuviiniä, elämän iloja ja suruja, tukevia olkapäitä, lämpöisiä halauksia, pitkiä ja syvällisiä pohdintoja elämästä, ihmisistä, lapsista, miehistä ja naisista, eroista ja avioliitoista, yhdet mitäänsanomattomat pikatreffit,  musiikkia ja tuntitolkulla päätätyhjentävää tanssia. Täydellinen, nollaava ja elämän näkökulmasta antoisa viikonloppu. Elämä on kovin läsnä juuri nyt.

Tunne on mainio. Päässä ei juuri ajatuksia risteile, sen enempää kuin tunteita tai tarpeitakaan. Pitkä alkoholiton ilta paikallisessa yökerhossa antoi taas perspektiiviä elämään. Paljon perspektiiviä. XD

Entistä enemmän koen tarvetta keskittyä olemassa olevaan, jonkun olemattoman haikailun sijaan. Hassua, miten ihmismieli sen aina unohtaakin, ryhtyy katsomaan liiaksi tulevaisuuteen, etsimään ja odottamaan sellaista, mitä ei ole tällä hetkellä olemassa. Siitä tietoiseksi tuleminen antaa vahvuutta hidastaa tahtia edelleen, enkä tarkoita sillä välttämättä tekemisen määrän vähentämistä, vaan ennemminkin luopumista sellaisesta itselleni tyypillisestä päämäärätietoisesta, tavoitteellisesta ja kontrolloidusta elämänhallinnasta, mikä tosiasiallisesti ei ole edes mahdollista. Ajattomuus, aikatauluttomuus ja oman itsensä ja tarpeidensa kuuntelu saavat siis edelleen lisää tilaa elämässäni, sillä tunnen, miten tasapaino, onnellisuus ja hyvä saavuttavat levontonta mieltäni jo nyt... Mieletöntä vastapainoa arkisille pakoille ja välttämättömyyksille.

Hurraa hyvä olo!