Puolikas mies

"[---] Uuden onnen alttarilla vielä kerran kaikkea minä uhrata en voi

Näetkö sen surullinen susta tulisi aikanaan

Sillä miehen saat mutta puolikkaan
Lähellä sua, rehellinen mä en olisi millloinkaan
Sillä miehen saat, mutta puolikkaan

Sen sä saat jos sä tahdot silti sen
Sen sä saat miehen käyttökelpoisen
Mut puolet vaan laitan puolet varastoon
Kunnes taas rakkauteen mä valmis oon [---]"

Hän kutsui minua enemmän kuin ystäväksi, mutta vähemmän kuin vakavasti otettavaksi kumppaniksi pysyen linjassa aiemmin kertomansa kanssa. Hän kertoi nauttivansa seurastani ja haluavansa tapailua jatkaa. Itse olen aallonmurtajalla; Riittääkö miehen puolikas, kaikkea en voi saada, vai jättäisinkö leikin sikseen kaikesta siitä hyvästä huolimatta, mitä hänellä on tai oli tarjota. En aikaisemmin ole haksahtanut vastaeronneisiin, mutta jokin tässä vei nyt mennessään. Vastaeronneet ovat, kuten kaikki meistä aikoinaan, niin avohaavoilla, kykenemättömiä heittäytymään tunteen vietäväksi, vailla läheisyyttä, täynnä ymmärryksen, huomion ja rakkauden tarvetta. Ei se miehen arvoa vähennä, ja onhan hän kaikkina yhteisinä hetkinä ollut aidosti läsnä, mutta vain puolikkaana.

Olen yrittänyt miettiä, voi Luoja, että olenkin miettinyt, istunut, pohtinut, maannut ja ajatellut, meditoinut, tyhjentänyt ja ottanut vastaan, vaan vastausta en ole löytänyt. Hyväksi en oloani koe näinkään, toisaalta pieni toivon pilkahdus välähtää aina silloin tällöin mielessäni, kannattaisiko sittenkin odottaa, eihän tulevaisuudesta voi tietää...Kunnes oivallan: Omasta tarvitsevuudesta tässä on taas kysymys. Vuosien harjoittelusta huolimatta en vieläkään osaa olla tarvitsematta, ja se muodostaa kahden ihmisen välille vääränlaisen yhteyden. On oltava kokonainen itsessään voidakseen ehjää suhdetta rakentaa. En taida olla siihen vieläkään valmis. Tai ehkä toisen ehjän ihmisen kohdalla voisin jo onnistuakin, mutta en nähtävästi puolikkaan kanssa?

Jatkan siis pohdiskelua, rakkauden etsimistä itsestäni, mielen tyynnyttämistä ja tarpeen hävittämistä. Se mitä Ruusuisen kanssa tapahtuu jää nähtäväksi. Juuri nyt tuntuu siltä, että päästän hetken kuluttua irti ja jatkan matkaani.