Aina välillä yllätyn siitä, miten vahva on yhteyteni hörhöilyn maailmaan. Ja toisaalta, miten luontevasti arjen järki ja viisaus kulkevat sen kaiken kanssa käsikädessä. Huuhaa on osin oma salainen maailmani, mistä tietävät vain lähimmät ystäväni. Muut pitävät minua varmasti tai ainakin jossakin määrin jonkinlaisena järjen lähettiläänä, inhorealistisena ajattelijana ja rakenteiden rakastajana, mitä toki olenkin. Paljastumatta vaan jää, että kaiken sen takana on syvä usko intuitioon ja tahto kuunnella sen ohjausta. Toistaiseksi on ollut vain hyviä ja erittäin hyviä syitä toimia niin. Toistaiseksi kokemukset ovat olleet rohkaisevia, enkä koe syytä kritisoida tai muuttaa intuitiolähtöistä toimintatapaani. Niin olen toiminut jo pitkään. Oikeasti pitkään.
Eilinen ihana vierailu Ilon ja valon markkinoilla oli hyvin antoisa. Se rohkaisi edelleen kuuntelemaan itseä ja tekemään ratkaisuja oman hyvinvoinnin tunteeseen nojaten. Lisäksi iltapäivä vahvisti omia kokemuksiani prosessista, mikä käynnistyi pari vuotta sitten ja mikä on edelleen kesken. Ei kuitenkaan huonosti kesken, vaan vain matkalla kohti "sitä jotakin", mikä lopulta päättää tämän vaiheen elämässäni. Nyt myös tiedän, että se päätepiste siintää jo tulevaisuudessa, käsiteltävällä etäisyydellä nykyhetkestä. Suuria muutoksia oman pään sisällä joudun vielä läpikäymään, mutta harvoin niistä haittaakaan on.
"Kummallinen", vielä entistäkin syvempi rauha laskeutui eilen illalla sydämeeni. Tiesin, että voin lopettaa etsimisen, ja jatkaa elämistä. Elämä tuo lopulta eteeni kaiken sen, mitä tarkoitus on.
Ja nyt kukkien kevätmullan vaihtoon. Raasut ovat yrittäneet imeä elinvoimaa itseensä jo aikaa sitten ravintonsa luovuttaneista mullista. Syytä korjata tilanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti