"Fat burn" - todistus siitä, että reilun tunnin mittainen urakointi saattoi sittenkin kannattaa, ja ikuisuusprojektini "kesäksi kuntoon" saattaa olla taas askeleen lähempänä maalia. Kiitos vajaa vuoden vanhan hankintani, Polar Loop -hyvinvointirannekkeen, että edes joku antaa palautetta siitä, mitä kuvittelen saavani aikaiseksi. Joskus tietysti olisi "ihan mukavaa", että kotona odottaisi mies syli avoinna kertoen, että miten hyvältä näytän, vaikka suoritus olisikin jäänyt vain yritykseksi.
Hyvinvointiranneke ei takaa ihmisen hyvinvointia. Eilen, kun painelin asuinalueen raittia pitkin kuin myrskynmerkki, ei ulkopuolisille takuulla jäänyt epäselväksi, miksi tuo nainen lenkkeilee raivopäisesti hikeä etsien. Jos se heitä olisi sattunut kiinnostamaan. Kaikki se, mikä aikaisemmin teki kodista kodin, lehmän paskan haju, tyhjät kylätiet, iloisesti tervehtivät kanssaeläjät, pellonlaidat ja neljä joutsenta siellä kevään merkkinä sekä pienen kylän iloinen yhteisyys ahdisti nyt enemmän kuin vielä koskaan aikaisemmin. Yritys päästä maalta kaupunkiin ei muuttunut haaveista todeksi, vaikka sen eteen oli tehty töitä jo kolmatta vuotta. Toisaalta, tuo läpikäyty tunneskaala muistutti taas siitä tosiasiasta, että kyllä, olen valmis jatkamaan elämääni, heti, kun elämä päästää irti siitä viimeisestä oljenkorresta. Voi, kun elämä olisikin hallittavaa ja asiat tapahtuisivat siihen tahtiin, kuin itse haluaa.
Oma pää rakentaa maailmasta aina välillä kummallisen. Se käsittelee, surraa ja käyttää energiaani kuin varkain, ja toteaa jonakin päivänä taas, miten hyvä ihmisen on olla. Ei järki tunteiden perässä pysy, eikä aina osaa selittää tapahtunutta, kun se jo purkautuu itkuna ulos. Niin myös eilen. Ja vielä vähän tänä aamunakin. Kunnes tunnistin itseni tuosta suosta; lapsia minä ikävöin, sitä kodintunteen jatkuvaa läsnäoloa. Ei nelikymppinen nainen tarvitse niin paljon omaa aikaa ja itsenäisyyttä, kuin sitä nyt on tarjolla. Ei kroppa jaksa kaksikymppisen elämää enää kuten silloin joskus ennen. Nelikymppinen nainen kaipaa unta, liikuntaa, ystäviä ja perheen - sopivassa suhteessa toisiinsa nähden. Nyt yksi tuosta nelikosta jää vähemmälle kuin muut, ja aiheuttaa siten epätasapainontunteen mieleeni. Pahuksen itsestäänselvä totuus. Toivottavasti näin ei jatku hautaan saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti