Sitä saa, mitä saa tai tilaa?

Aistit auki- ja hetkessä kiinni- elämisessä on puolensa ja puolensa. Aamun Ommmm-tuokion jälkeen nostin kortin Hidasta elämää -pakastani saadakseni eväitä tulevaan päivään. "Tämä on hyvä päivä",  se sanoi. Helvetistäkö sinä sitä tiedät, ajattelin, mutta silti huuleni kaartuivat hymyyn. Josko sittenkin? Josko aamun ensisävelet eivät sävyttäisikään tätä päivää?

Kollegan aamuinen tapaaminen ja vertaistuki, kirkasvalolamppu ja taatut tunnit rauhallista ruuhkan purkamista lupailivat hyvää, kunnes sairastunut lapseni lähetettiin kotiin. Hetken irvistelin, mutta sitten oivalsin: Elämähän se tässä jälleen opettaa minua, siitähän tässä on kyse, keskittymisestä olennaiseen. Ei mikään työ tai kiire ole niin tärkeää kuin lapsen lähelle pysähtyminen. Kiireet lakkasivat olemasta sillä hetkellä, kun näin pienet kasvot edessäni. Työn näkökulmasta minulle tarjoutui juurikin kaksi päivää aikaa purkaa TODO-listaani kaikessa rauhassa etäpäivien muodossa. Samalla myös ilta rauhoittui, kun välttämättömyydet karsiutuivat pois ja syntyi tilaa sille, mitä olin jo pitkään mielessäni toivonut, rauhallista iltaa lasteni kanssa.

Hassua on myös se, että eilen kävin "isolla kirkolla" kuuntelemassa työhyvinvointiin liittyvää luentoa. Sessiossa pyydettiin jokaista ensin lohkomaan tyhjä ympyrä sen mukaisesti, millaisen osuuden työ, perhe, ystävät, oma hyvinvointi, parisuhde sekä koti  & ympäristö erottavat kokonaisuudesta. Kauhistuin piirrostani. Työ vei aikaa aivan liian paljon, parisuhteelle varattu aika siirtyi "oma hyvinvointi" -lohkoon, perheelle sen sijaan olin jättänyt tilaa jokseenkin sopivasti. Toisessa kuvassa meitä pyydettiin täyttämään sellainen ympyrä, jossa em. lohkot olisivat "tätä toivon"-muodossa. Siihen huomasin piirtäväni työlle selkeästi vähemmän tilaa (1/4), perheelle saman verran, omalle hyvinvoinnille saman verran kuin ensimmäisessäkin kuvassa ja uutena piirsin tähän jälkimmäiseen kuvaan myös lohkon parisuhteelle. Taidan siis olla suhteellisen vakavasti liikkeellä?

Lopuksi kirjasimme asiat, mitä tarvitsen muutoksen saavuttaakseni, ja iloa ja energiaa tuottavat voimavarat. Tarpeeni olivat selkeitä: Lisää unta ja läheisyyttä. Tyhjentävä vastaus. Ei vaadi selityksiä. Jälkimmäistä listaa olisin voinut jatkaa pidempäänkin, tyydyin kuitenkin kolmeen ensimmäiseksi mieleen nousseeseen: hyvät ihmissuhteet (ml. lapset), liikunta ja työ. Siinäpä se.

Voi tätä elämää ja sen suomia oppeja. Tästä päivästä taitaa todellakin tulla hyvä.