Viereisen polun kulkija

Olin aikeissa aloittaa kirjastosta lainaamani kirjan lukemisen, mutta kulkija viereiseltä polulta kysäisi omassa blogissaan (http://www.eronnut1973.blogspot.fi), että jos en usko löytäväni Häntä nettideittipalveluista, niin mistä sitten? Vastasin hänelle, kuten tavallista, sen, mitä sylki suuhun toi ja "kynä paperille" piirsi:

Fenix Minussa17. marraskuuta 2014 21.16

Sen kun tietäisi? Ei ainakaan baareissa juoksentelu. Ehkäpä tapaan Hänet parkkipaikalla, kaupan käytävällä, juostessani palaverista toiseen tai siellä palaverissa, lenkkipolulla, rappukäytävässä tai... kotiovella? :D

Vastauksen tallennettuani jäin hetkeksi oikein miettimään, että näinkö oikeasti ajattelen, parkkipaikalla (onko siellä koskaan muita samaan aikaan?), kaupan käytävällä (kuka siellä ketään oikeasti pysäyttäisi?), juostessani palaverista toiseen (minuuttiaikataululla? Jep.) tai siellä palaverissa (NOT! Ja sitä paitsi valtaosa heistä on vielä naisia!), lenkkipolulla (...), rappukäytävässä (joita ei elämääni mahdu montaakaan) tai kotiovella (romantikko!). Näin ajatellen uuden miehen löytäminen alkoi yhtäkkiä vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä. No, toisaalta, ajattelin, eihän tähän vauhtiin kukaan edes ehtisi mukaan.

Eipä kai, jos siihen niin asennoituu. Olenko siis valmis jatkamaan yksin lopun ikääni? En. Jatkan toisin sanoen haaveilua. Eikös joku viisas ole joskus todennutkin, että kun oikein toivoo ja uskoo siihen, mitä toivoo, se toive toteutuu... Toivossa on hyvä elää.

Sen verran tuo ajatus taas rullaa yhden asian ympärillä, että lienee viisainta sammuttaa valot ja sulkea silmät tältä päivältä. Kaikki muu jääköön viivan alle. Aurinko paistaa taas huomennakin!