Sunnuntai-illan ratoksi

www.hidastaelamaa.fi

Viikonlopun leppoisa ja rauhallinen luonne, ja vähä tekemisen pakko on taas tehnyt hyvää. Vaikka erotessamme vastustin sydämeni pohjasta vuoroviikkojärjestelyä lasten asumisessa, on pakko vetää sanojaan takaisin. Tämän pian vuoden mittaisen kokemuksen pohjalta pidän sitä tällä hetkellä ainoana oikeana vaihtoehtona, etenkin tilanteessa, jossa minä ja lasteni isä elämämme.

Vuoropuhelu välillämme toimii, luotamme toisiimme vanhempina, joustamme järjestelyissä ja autamme toisiamme tarvittaessa esimerkiksi äkillisen esteen tullen. Kunnioitamme toisiamme ja olemme myös kyenneet säilyttämään avoimen keskuteluyhteyden sekä ystävyyden välillämme.  Lapset ovat tervetulleita molempiin koteihinsa aina. Me molemmat vanhemmat pidämme lapsiimme yhteyttä heidän ollessaan toisen vanhemman luona. Tapaamme satunnaisesti myös porukalla viikkojen aikana. Lapsilla on kaksi kotia, vuoroviikkoisuus ei heidän omakertomansa mukaan rasita heitä ja he voivat silminnähden hyvin, vaikka perheemme onkin jakautunut kahteen talouteen pysyvästi.

Näin äidin ja erityisesti naisen näkökulmasta järjestely ei niinikään ole hassumpi. Eikä kuulemma miehenkään tai isän näkökulmasta.

Ne viikot, kun lapset ovat kotona, ovat intensiiviä ja tietyllä tavalla tauottomia. Päivät menevät putkessä töihin, töistä, treeneihin, treeneistä -juoksuna, ja sitä tuntee olevansa kovin tehokas. Tosin tulokset eivät puhu puolestani. Sain lapsilta viime viikolla huomautuksen, että alusvaatteet alkavat olla lopussa, kun äiti ei ole pessyt pyykkiä riittävän tehokkaasti - kuulemma kahteen viikkoon. No, en allekirjoita tuota täysin, mutta myönnettäköön, kyllä siinä totuuden siemen piilee.

Silloin, kun lapset ovat viikon isällä, on aikaa itselle ja omille tarpeilleen. Aikatauluttomuus on ehkä sen ajan parhaita puolia. Saa olla ja mennä tai olla tekemättä ja menemättä juuri sen mukaisesti, mikä itsestä tuntuu hyvältä. On aikaa omille ajatuksille ja oloille, toisaalta myös ystäville ja läheisille, miksei myös uusille tuttavuuksille. Sinä aikana ehtii ladata itsensä täyteen ja lapsiin liittyvä ikäväkin kasvaa sillä tavalla sopivasti, että he ovat kovin tervetulleita taas kotiin kaikkine puolinensa.

Vaihtopäivä on tässä järjestelyssä ehkä se vaikein meille kaikille. Siitä selvitään usein sillä, että kaikki antavat tilaa toisillensa. Olemme myös valinneet vaihtopäiväksi arkipäivän, jotta viikonloput eivät täyty vaihtamisesta, vaan lapset ja vanhemmat saavat viettää ne ehjinä. Arkipäivät kun ovat muutenkin täynnä kulkemista, niin siinä samalla myös koti vaihtuu sopivasti.

Akut on nyt siis ladattu. Arki koittaa huomenna ja tuo tullessaan melkoisen määrän taas työtä. Hyvä niin. Muutaman päivän päästä aarteeni palaavat taas kotiin.

Hyvää alkavaa viikkoa!