lauantai 15. marraskuuta 2014

Terveiset minä-minä-maasta

  

Terveiset yksinäisten maasta oon päivät täällä ikävöinyt sua ollut sateisella rannikolla kivi ilman toista jota vasten hioutua.

Terveiset minä-minä-maasta se on kovin tärkeä ja kiireinen muistan paremmin kuin luulet kuinka toisillemme oltiin leipä jokapäiväinen.
(---)
Ja nyt mä parhaani teen täällähoidan toimet hoidan työt siedän kaiken kun mä tiedän et on toisenlainen totuus kun mä tiedän on ne yöt...


Elämän virta vie minua vauhdilla. Syksy on hujahtanut silmissä ja kuluvan vuoden päätös siintää jo horisontissa. Levottomuus mielessäni lisääntyy. Se pitkään jatkunut harmonia painuu taka-alalle, ja tunne suuresta muutoksesta tai sen tarpeesta lisääntyy. Itsensä kuuntelu avaa oven tuntemattomaan. Olisi niin paljon helpompi kontroilloida tulevaisuutta ja hallita sen suuntaa. On jossakin määrin ahdistavaa, ettei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Samaan aikaan pelkään, etten löydä ketään rinnalleni ja toisaalta uskon kaikkeen mahdolliseen onneen, mitä maa päällänsä kantaa. OIkeastaan en edes haluaisi tietää seuraavan päivän sisällöstä, saati siitä, mitä ensi vuonna tähän aikaan teen. Malttamattomuus on pesiytynyt minuun. Miksi? Sitä kysyn itseltäni.

Ihmisen läheisyyden kaipuu on läsnä jo lähes päivittäin. Koen, että jokin selkä tässä erosta eroon -prosessissani on taittunut.Yksin pärjäämisen eetos ja uho hämärtyy toisen ihmisen ikävän kirkastuessa. Lapsen uskossani odotan, että unelmieni mies, herrasmies, tulisi ja löytäisi minut, ja eläisi kanssani hamaan loppuun saakka. Samaan aikaan tiedän, että itse tässä pitäisi aktivoitua. En vaan koskaan ole ollut kovin hyvän onnenetsijä. Ja eikös se vanha sanontakin muistuta siitä, että ei se onni etsien löydy vaan eläen. 

Tätä tekstiä rakennellessani huomaan muodostavani lauseiden epäyhtälön: Odotan, toivon ja haluan + en uskalla, viitsi tai saa aikaiseksi + kaipaan + olen saamaton = hanki elämä. Ha. Ha. Ja silti mieleni on levoton. Se sellainen tunne, joka käy sisällä, ei anna vastauksia, mutta osoittaa tarpeita, mutta mikä ei ilman vastauksia johda toimintaan. Tiedän sen. Silloin on vaan elettävä hetkessä. 

Astrologit selittävät tätä aikaa seuraavasti: 

H-HETKI ON NYT KÄSILLÄ

Elämme nyt ihmiskunnan historian merkittävimpiä aikoja sekä monien profetioiden että konkreettisten tutkimusten pohjalta. Maapallo ja koko maailmamme muuttuu tulevien 20 vuoden aikana ratkaisevalla tavalla. Palaamme kosmiseen tasapainoiseen järjestykseen kuka helpommin ja kuka vaikeammin.

Juuri tällä hetkellä Mars ja Pluto ovat yhtymässä keskenään ja tarjoavat mahdollisuutta tarrautua kosmiseen rytmiin välittömästi. Se ei vaadi mitään muuta kuin välitöntä läsnäoloa jokaisessa elämäsi hetkessä.


On kai aika ottaa järki käteen, tarttua lauantaipäivän askareisiin ja itseään niskasta kiinni... ehkä kohtaan hänet kaupassa kohta?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti