...illan TV-tarjontana tekee hyvää. Riittävän viihteellista, sopivan terapeuttista. Ja muutenkin päivän tunnetila alkaa keventyä, ihan vaan sillä, että olen sen antanut velloa. Olisin saattanut juoda lasillisen hyvää punaviiniä hyvälle fiilikselle, mutta (onneksi) sitä ei kaapista löytynyt. Kauppareissulla kävelin Alkon ohi "muina miehinä" ja nyt maksetaan hintaa sitten siitä kävelystä. :D
Olen tänään istunut huomattavan paljon aloillani ja antanut ajan kulua. Tietoisena kaikista tekemättä olleista hommista istuin silti. Istuin silti, vaikka kroppani huusi lenkille ja liikkumaan. Oli hienoa uhmata kaikkea itsessään, ja vaan istua. Pestyt pyykit sentään lajittelin melkein kaappiin. Huomenna lienee syytä olla vähän tehokkaampi. Kesärenkaat pitäisi pestä talviteloille. YÖK. Kaikkeen sitä joutuukin itsenäisenä naisena.
Eräs ystäväni sanoi viime syksynä, jossakin kohti kaikista vaikeinta aikaa, että tämä linkitetty biisi kuuluu minulle. Nyt sitä voi jo kuunnella eri tavalla kuin silloin: Juha Tapio: Aito rakkaus. Sävyttäköön tämä tätä loppuiltaa... :)
PS/ Ja ei, ei HÄN kävellyt vastaan kaupassa. Ehkäpä HÄN pelastaa minut huomiselta autonrengatepisodilta... Ai, miten niin epärealistista haaveilua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti