Pitkästä aikaa tuli taas tunne, että miten mukavaa olisikaan herätä toisen vierestä, syödä yhdessä, jakaa elämää ja kokemuksia, antaa aikaansa, kohdata katse, tuntea kosketus ja antautua siihen syvimpään nirvanaan. Miten ihanaa se olisikaan... olla yhdessä.
(Ja silti on hyvä näin.)
Kupliva ilo, mielenrauha ja syvä seesteisyys, kaikki samassa vartalossa, koen itseni onnekkaaksi. Olen siunattu huikealla määrällä ystäviä, joiden kanssa olen jakanut tänä kesänä lukemattoman määrän yhteisiä tunteja, kokemuksia ja hetkiä. Se onnen tunne on niin kovin syvällä, että joudun nielaisemaan möykyn kurkussani. Onnellisuus on hyvästä, ystävyys on sitäkin enemmän. Kunpa jonakin päivänä voisin jakaa sen kaiken myös rakkaani kanssa, menettämättä osaa itsestäni entiseen tapaan. Onneksi on mahdollisuus valita itselle oikein...Sopivasti samankaltainen; pirskahteleva, vähän hullu, ikäisekseen nuori, ilonsekainen ja onnellinen.
Varmuuden vuoksi kirjasin, kehotuksesta toki, toiveeni lappuselle ja hautasin sen tyynyni alle kahdeksi yöksi, sinisen kuun öiksi. Varmuuden vuoksi. Varmuuden vuoksi, you know.
Ja lopuksi: Lasillinen elämälle, hyvälle elämälle. Se on nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti