Tapasin hänet viikonloppuna. Tai no, en varsinaisesti häntä, mutta hänen looalike-kopionsa paikallisessa yökerhossa. Olin menettää jalat altani, niin syvälle se katse porautui. Kuin herrasmies ja upseeri käytökseltään... Ihanaa, että sellaisia miehiä on vielä olemassa ja osuu kohdallekin.
En tiedä, saako kohtaaminen jatkoa. Numeroni hän pyysi, mutta odottelen edelleen yhteydenottoa. Tai en oikeastaan odota, sillä se kohtaaminen oli päiväunienarvoinen, ja sellaiseksi se on mukava jättää. Ja koska taannoin tulin julkaiseeksi osan erosta eroon -filosofiaani (Naisen palapeli), niin sanottakoon, että melko lähellä "sitä oikeaa" jo oltiin. Hän muistutti minua siitä, että todellisia herrasmiehiä on edelleen olemassa, ja sellaista kannattaa oikeasti odottaa. Uh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti