Sattumia ei ole

Sunnuntai-illan lenkin yhteydessä törmäsin pitkästä aikaa erääseen vanhempaan naiseen, jolla oli jossakin määrin tärkeä rooli perheemme elämässä runsas 10 vuotta sitten. Kohtaaminen oli lämmin, vaikka edellisestä tapaamisesta oli kulunut jo aikaa, ja vaikka välillämme ei ollut sellaista yhteyttä, että olisimme päätyneet pitämään yhteyttä muutoin kuin jokseenkin säännöllisten tapaamisten muodossa.

Puolessa tunnissa vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset. Kuulumistenvaihto päättyi kuitenkin ajatukseen ulkomaanmatkasta, mahdollisuudesta, joka hänellä oli tarjota kohtuuhintaan. Kohtuuhintaan korostetusti esiin siksi, että viimeaikaiset elämänmuutokset ovat kiristäneet talouteni äärimmilleen (siitäkin huolimatta, etten ole ihan "eilisen teerenpoika" raha-asioissa), eikä minkäänlainen matka tule kuuloonkaan juuri tällä hetkellä. Hän siis tarjosi mahdollisuutta, mikä kolahti. Olinhan luvannut lapsilleni matkan, mikä ei toteutunut tänä kesänä, mutta mikä voisi toteutua ehkä ensi vuoden puolella, jos... ja jos... ja jos... Mutta, siis, voisi toteutua, mikäli muutama muu asia loksahtaisi kohdalleen vielä ennen sitä. Asiat, jotka eivät ole minusta riippuvaisia. Tapaamisen hän päätti sanoihin: "..., kohtaamiset eivät koskaan ole sattumaa!" Eivät niin, eivät ole, ajattelin. Olin ajatellut jo pitkään, sillä jo kauan, kauan sitten löysin eräästä kirjasta lauseen "matkalla maailmassa ei koskaan kohdata sattumalta". Tuo lause sinetöi myös yhden elämäni tärkeimmistä päivistä.

On mielenkiintoista, että tuo samainen lause seuraa mukanani vuodesta, tai voi kai jo sanoa, vuosikymmenestä toiseen. Jäin pohtimaan lausetta tämän blogini valossa, ja todeksihan se muuttuu, halusi tai ei. Viittaan tällä edelleen taannoiseen Naisen palapeli -kirjoitukseen, kuin myös tuohon jälkimmäiseen Naisen palapeli, vol 2 sekä viimeiseen Melkein perillä ;) -kirjoitukseen. Jokainen kohtaaminen tuntuu senkin valossa jollakin tavalla valoisalta, ei tarkoituksettomalta, tarkoitan. Ei edes tämän viimeisen Herrasmiehen kohdalla, jonka soittoa odotin viikon verran, kunnes lakkasin odottamasta. Oivalsin, ettei hän soittaisi, vaikka ihan herrasmiesten tavoin hän pyysi numeroni arvellen soittavansa. (No, toisaalta, ehkä todellinen herrasmies kykenisi kertomaan suoraan ja kasvotusten, ettei hän ole kiinnostunut minusta sen enempää...?) Yhtäkaikki: Ajatus asioiden tai tapahtumien tarkoituksenmukaisuudesta on ihan järkevä, hyvä vaihtoehto kaoottisen sattumanvaraisuuden sijaan.

Että sellaista kesäpäivän iltaa tänään täältä paikallisjunan vaunusta.