Se mikä on, on hyvä

Elokuu. Sunnuntai. Helle.

Aurinko hivelee istujaa lämmöllään. Levästä vihertynyt järvi ei kutsu uimaan. Ohitse kävelee nuori perhe lastenvaunuja työntäen onnellinen katse silmissään. Ikääntynyt pariskunta pysähtyy ihmettelemään veden vihreää pintaa ja kuumasti grillaavaa aurinkoa. Vähän enemmän kuin vain keski-ikäiset mies ja nainen vitsailevat leikkimielisesti toisilleen: "Kalevi ja Riki Sorsa!" Hyvännäköinen pariskunta pysähtyy portaille, vähän turhan viileinä toisiaan kohtaan, ajattelen. Ystävykset ovat parkkeeranneet vierasvenelaiturille pyyhkeittensä päälle tallentaakseen vielä annoksen D-vitamiinia ennen kuin syys koittaa. Isä poikansa kanssa, poika isänsä tukevassa otteessa, sylissä, onnellisena vilkuillen. Minä, mustavalkoisessa mekossani vasta toista kertaa, aurinkolasieni takaa toisia tarkkaillen. Hetken ehdin jo pohtia ja universumiltakin äänettömästi kysyä, löydänkö rakkautta enää koskaan... Ja kuin pyynnöstä saan vastauksen: "Eikö se ole siellä jo?"

Niin tietenkin, täällähän se, minussa itsessäni. Rakkaus. On osattava rakastaa ensin itseään täydestä sydämestä. Arvioimatta, arvostelematta, väheksymättä, vaatimatta lisää tai vähemmän, juuri tällaisena, virheineen, epäkohtineen, mutkineen ja kuoppineen. Minuna. Vasta sitten on mahdollista rakastaa toista aidosti, pyyteettömästi, ilman arvostelua, suuria odotuksia tai vaatimuksia. Vasta silloin sydän on auki toiselle, sydämelle, hetkelle, jossa ne voivat toisensa kohdata pysyäkseen vieretysten loppuun saakka.

Vesipullo, lihapiirakka kaupasta ennen sulkemisaikaa, laiska sunnuntai-iltapäivä auringonpaisteessa, kotikaupungin olohuoneessa, kahden itsensä kanssa, lämmön lempeästä hivelystä estottomasti nautiskellen. Teinirakkautta, ihastuneet katseet, useampikin, teerenpeli ja ne toista viekoittelevat eleet ja liikkeet, vanhempi mies itseksensä, iloinen juopporinki, toistensa seurassa hekin, lauma skeittailevia nuorukaisia matkalla kohti odotettua, kuumasti hohkava kerrostalon seinä, muistoja menneisyydestä, kirkkaan sininen taivas, oman kodin ovi. Sunnuntai. Näin on hyvä nyt.

Anna Puu: Ota minut tällaisena kuin oon