On syytä jatkaa valitsemallansa tiellä... Päivä kerrallaan, suurempia valintoja tai päätöksiä tekemättä, sisintään kuunnellen. Näin äkkiseltään ja tuoreeltaan ajatus tuntuu ainoalta oikealta.
Luit oikein. Kannatti hillitä levotonta mieltänsä, kammeta pelkonsa rähmälleen ja mennä kohti sitä, minkä oikeaksi tai hyväksi kokee. Seuraava etappi on sunnuntaissa. Se ei enää ahdista kuten torstai. Kadotettu luottamus kurkisti hetki sitten peiton alta: nostaisiko se päänsä ja heräisikö se myös ikiunestaan... Voisiko elämääni sittenkin (Lue: alitajuntani vastusteluista huolimatta) joskus mahtua vielä uusi Mies? Vieläkö joku voisi päästä lähelleni, antaisinko sydämeni, luottaisinko yhteisen kantavuuteen?
Hups?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti