Aamulla pääsi itku. Ensin se oli paha olo sisälläni, pala, joka kuristi kurkkua ja painoi sydäntä. Ei siinä sinällään ollut mitään uutta tai ihmeellistä. Sitä samaa, pelkoa, ahdistusta, epäluuloa ja halua juosta karkuun. Onneksi elämääni mahtuu niin järjettömän suuri joukko ystäviä, jotka reagoivat kuin tilattuna, niin myös tällä kertaa!
Parasta ystävissä on se, että heiltä ei heru turhanpäiväistä myötätuntoa. Tällä kertaa sain linkin teeman mukaiseen videoon yhdenlaisesta speeddatingista...! Ja siitä se itku lopulta johtui. Tai se sen aikaan sai, purki tuon möykyn, sulatti lopulta olemattomiin. Jos luet tämän, kiitos. ❤️
Itku tuli myös rakastetuksi tulemisen tunteen valloitettua tyhjät paikat sydämessäni. Sain kauniin viestin lasteni isältä, eräältä vuoden mittaan hyllytetyltä, yhdeltä potentiaaliseksi jääneeltä sekä siltä Mieheltä, joka oli tuon tunteen alku ja juuri. Toki minua muistivat monet muutkin, mutta nämä neljä miestä koskettivat erityisesti, tuon purkautumisen aikaansaaneen lisäksi. En aina ole esittänyt tai osoittanut parasta itsessäni, mutta silti nuo kaikki mainitut pitivät minut tänään mielessään. Se oli koskettavaa, pysäytti hetkeksi, antoi syyn rakastaa edelleen, ihan jokaista, omalla tavallaan.
Siinäpä se, oleellinen tänään. Kaupalliset päivät eivät itsessään ole merkityksellisiä, mutta Ystävänpäivä muiden muassa on mukava tapa vahvistaa olemassa olevaa, sitä, minkä muistan kyllä kertoa myös vuoden kaikkina muina päivinä. Tämä päivä oli erittäin hyvä. Se oli täynnä ystävyyttä, rakkautta, välittämistä, pieniä ja suurempia kohtaamisia, ikimuistoisia hetkiä, joista jokaisen onnistuin tallentamaan tunnemuistiini. Taidan olla syntynyt onnellisten tähtien alla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti