Uusi askel

Olen useamman kuin kerran kuvitellut ja kirjoittanut olevani selvillä vesillä, vahva itsessäni, kunnes kompastun omiin jalkoihini. Eron jättämissä jäljissä riittää selvitettävää aina vaan, vaikka todella kuvitteleekin jo käsitelleensä kaiken. Niin ei siis ole vieläkään, näemmä.

Istuin tänään rakkaan ystäväni kanssa iltapäivää, ja onnekseni hän jaksoi jälleen kuunnella vuodatustani. Ääneen puhuessa asiat usein selkiytyvät, niin myös tänään. Heittäytyminen uuteen suhteeseen ei ole lainkaan niin yksinkertaista kuin 20 vuotta sitten. Vaikka Miehen tapailusta ei vielä varsinaisesti suhteena voikaan puhua, huomaan pohtivani nyt sitä, että kelpaanko tällaisena kuin olen? Kelpaanko, kun en kelvannut lasteni isällekään? Voiko joku Mies pitää minusta juuri tällaisena, neljäkymmentävuotiaana, kaksi lasta synnyttäneenä, yhden pitkän suhteen läpikäyneenä naisena, jolla on jo merkittävä määrä monenlaisia päähänpinttyneitä tapoja, joista hän itsekin joskus tahtoisi eroon, eikä vartalokaan enää ole hehkeimmillään? Miksi joku voisi pitää juuri minusta? Ja entä jos putoan taas, entä jos petyn, entä jos...? Niin, uskallanko ottaa riskin vai jäädä sittenkin mukavuusalueelleni kaipaamaan jotakin, mihin rohkeuteni ei tahdo riittää?

Huomaan, että itsetuntoni on tässä kohdassa kokenut kolauksen, joka paranee vain uutta luottamusta rakentamalla. Minkään muun asian suhteen en itsetuntoani voi moittia, mutta tässä tapauksessa siinä ei ole mitään mainittavan arvoista. Uuteen suhteeseen heittäytymistä vaikeuttaa nimenomaan huono parisuhdeitsetunto, edellisen kerran epäonnistuminen ja maan rakoon painuminen. Oikeastaan yllättävänkin monimutkaista se tuntuu olevan nyt, kun Miehessä on potentiaalia enemmän kuin yhden yön verran. En taida selvitä tästä(kään) kuin elämällä, ja yrittämällä ottaa vastaan sen, mitä annetaan, ja luottaa kaikki se todeksi. Onnekseni tuo Mies elää itsekin jokseenkin samanlaisella kokemuksella varustettuna, etten siis ole aivan ainutlaatuinen tämän suhteen.

Toisaalta, tunnistan etenevän polkuni vaiheita, ja tiedän, että jos käsittelen nyt tämän asian, olen taas vähän pidemmällä tällä matkallani kohti onnellista parisuhdetta. Tämän matkan tehtyäni uskon olevani valmis jatkamaan elämääni mahdollisesti Miehen kanssa yksinolon sijaan.

Kiitos, Juha Tapio, kauniista sanoistasi, tulivat tarpeeseen: Kelpaat kelle vaan.