Työpäivä oli poikkeuksellisen pitkä. Lopettelin kollegani kanssa askareita illan jo pimetessä. Kotimatkan aikana päädyimme pohtimaan elämän syvyyttä, sen kriisejä ja niistä selviämistä. Molemmilla meillä oli niitä takana.
Välikommenttina: Olen luonteeltani avoin, joskus jopa liian avoin, mutta kerron melko huolettomasti kysyjille ajatuksiani, mielipiteitäni ja kokemuksiani - pääasiassa sen vuoksi, että jos joku virheistäni voisi oppia. En tietysti ihan kaikkea lavertele, mutta ajattelen, että miksi sitä asioita liiaksi salaamaankaan. Tällainen olen, muut saavat päättää, ottavatko vai jättävätkö kuulemansa tai näkemänsä perusteella.
Päädyin siis pohtimaan ääneen myös tuota viime päivien shakespearelaista dilemmaani, ollako vai eikö olla? Pitäisikö päättää jatkaa tutustumista Mieheen vai lopettaa se tykkänänsä ihan vain omien pelkojensa ja pelkuruutensa vuoksi? Ja mitä vastaa tuo viisas kollega: "Älä päätä mitään!"
Niin tietenkin! Älä päätä mitään. Siinähän se oli tuo suuri viisaus, mitä olin odottanut. Minun pitäisi vaan jatkaa elämääni, tavata, jos siltä tuntuu tai olla tapaamatta, koska jos tekisin päätöksen jompaankumpaan suuntaan, ryhtyisin kontrolloimaan elämääni tavalla, josta olin pyrkimässä eroon. Intuition kuuntelu olisi vastaus tähänkin tilanteeseen. Miten helpottavaa ja samaan aikaan aika hurjaa olikaan kuulla tuo asia melkein vieraan suusta, ja miten oikeassa hän olikaan!
Seuraava askel on nyt siis selvä. Teen sitä, mikä hyvältä tuntuu ja juuri sen aikaa, kun niin tunnen. Huomenna teen töitä ja vietän illan lasten seurassa. Torstaina tapaan Miehen ja sen pidemmälle en elämääni suunnittele. Wau, miten hyvältä tämä tuntuu! Ja kuin sattumalta nostin Hidasta elämää-korttipinkastani kortit "minä olen" ja "voin hyvin". Vai voiko se enää olla vain sattumaa, entä jos jollakulla olikin sormensa pelissä? ;)
Hidasta elämää -sivustolta löytyi sopivasti "avaimet onneen" -tyyppinen teksti tällä päivämäärällä: Yksin olemisen opit - suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti