Kontakti ensimmäiseen "vieraaseen mieheen" tapahtui pian eropäätöksen jälkeen. Välillämme ei tapahtunut mitään, mutta tavallaan kohdata hän kosketti naiseuttani, joka oli saanut kolauksen. Hän muistutti siitä, että kyllä minustakin joku voi pitää, juuri tällaisena kuin olen. Hänen läsnäolossaan oli kunnioitusta ja arvostusta, sitä, mikä minulta oli hetki sitten viety. Hän olisi voinut olla todellinen laastari, mutta moraalisena naisena koin olevani edelleen naimisissa.
Seuraavaan mieskontaktiin menikin sitten useita kuukausia. Uudet kohtaamiset, jotka tapahtuivat siis kirjallisessa muodossa erilaisilla deittipalstoilla, palauttivat lopulta itsetuntoni. Runneltuna ja särkyneenä pienikin ystävällinen sana tai flirtti herätti kadonneen minäni, olin sittenkin nainen, josta miehet kiinnostuivat tai "kiinnostuivat". Mahtuipa joukkoon myös etäistä ihailua ja ihastumistakin, joka sai alkusysäyksensä vähän turhan pitkään jatkuneista katseista. Pitihän sitä kokeilla ajatuksena, juurikin pelonsekaisin tuntein, mutustella tunnetta toisesta. Treffeille minusta ei vielä silloin ollut, vaikka mieli sitä välillä tahtoikin. Silloin kirjoitin salaisiin kansioihini: "tänäänkin sä puhalsit muuhun henkeä, että jaksan tämän kaiken keskellä. Kiitos." Ei tuo miesrukka onneksi tiennyt, mitä hän minulle silloin edusti.
Kun olin saanut koottua itsetuntoni rippeet, uskalsin ryhtyä vähän tiiviimpään kirjoitteluun erään tai joidenkin kanssa, jopa pidemmäksi aikaa. Saipa jokunen ongittua myös puhelinnumeroni... :) Yksi heidät palautti naiseuteni fyysisen puolen, ei fyysisesti kuitenkaan, vaan sanallisesti minua hellien. Sekin tuli juuri ajallaan, juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin. "Olet mielessäni ja sydämessäni", hän sanoi. Koska viimeksi joku oli sanonut niin, ajatellut minua siinä mielessä? Olin kaunis ja hyvännäköinen, niin minulle sanottiin.
Ennenpitkää prosessi johti myös niihin fyysisiin kontakteihin, joista ei tässä sen enempää. Sanottakoon vain, että paikkansa niilläkin oli. Tulin hyväksytyksi, halutuksi ja sain valettua uskon itseeni, etten ole sitä, mitä ex-mieheni minusta toistuvasti sanoi niinä vaikeimpina vuosina. Toki tämä vaihe todellakin vahvisti myös sitä, mitä haluan ja en halua! Sinisilmäiselle, ihmisistä hyvää uskovalle naiselle on helppo syöttää myös pajunköyttä. Se yksi kompastuminen opetti varovaisuutta, ja muistutti elämän realiteeteista. Läheisyyden ja hellyyden kaipuu sokaisi etsijän, ja etsijä oivalsi, että itseään on kuunneltava entistä tarkemmin. Sen jälkeen ryhdyin jakamaan pakkeja "sarjatuotannolla".
Ensimmäinen tapailumies ilmestyi kuvioihin noin vuosi sitten. Varovasti piti kokeilla, olisiko minusta tapailijaksi. Se ei tuntunut vielä hyvältä, joten hyvin lyhyeksi suhde jäi, kuin teiniromanssit konsanaan. Sellaiseksi ehkä itseni myös tunsin, teiniksi, bambiksi heikolla jäällä, ensiaskeleita uuden elämän prologissa. Tuntui kuitenkin hyvältä olla rakastettu hetken aikaa, pitkästä aikaa. Se korjasi minussa sitä rakkauden kohtaa, sitä suurta mustaa aukkoa syvällä sisimmässäni.
Tämän vuoden alussa pääni sisällä, elämässäni, kääntyi täysin uusi lehti ja luku. Oivalsin, että onnellisuus ja hyvinvointi asuu minussa itsessäni, eikä sitä kukaan muu voi minuun istuttaa. Odotettu tasapaino ja eräänlainen seesteisyys valtasivat mieleni. Luonnollisesti se näkyi minusta myös ulospäin. Ja kuinka ollakaan, toinen tapailumies astui elämääni lähes kahdeksi kuukaudeksi. Kuten kuitenkin jokainen eroansa käsittelemään päätynyt, niin myös hän joutui myöntämään, että vielä oli jotakin keskeneräistä, eikä suhteemme voinut edetä sen vakavammaksi. Hänen kanssaan sain kuitenkin nauttia saadusta ja annetusta huomiosta, hellyydestä ja läheisyydestä. Hänen tehtävänään oli "vahvistaa minua niiltä osin, mitkä olivat vielä keskeneräisiä", kuten X-filesiini silloin kirjoitin.
Näin päädytään jotakuinkin tähän päivään. Palapelistäni puuttuu vielä palasia, mutta melko pitkällä jo olen. Tiedän, ettei elämäni rakkaus tule vastaan etsien, mutta kun olen valmis, se kolkuttaa ovella. On vaan jaksettava elää tätä elämää ja nauttia siitä päivä kerrallaan, kuten Eronnut mies juuri kirjoitti, keskityttävä itseensä, olemaan parasta mahdollista sitten joskus sille jollekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti