Voiko vitutukseen kuolla?

Kiitos, Paavo Väyrynen, tästä monimerkityksisestä lausahduksesta, jos se sinun suustasi lähti liikkeelle; Niin muistelen ainakin. Sillä tarpeeseen tuo tuli. Teen yleensä parhaani välttääkseni rahvaanomaista kiroilua, mutta nyt on myönnettävä, että pinnani on viritetty sellaiselle taajuudelle, että olisi vain viisainta teipata suu kiinni ja kaivautua peiton alle odottamaan parempia aikoja.

Vaikuttaa siltä, että entinen mieheni, lasteni isä rikkoo hyvät välimme, kenties tahtomattaan, mutta melkoisella todennäköisyydellä. Mies on kyvytön rahankäsittelijä ja näyttää nyt tekevänsä kaikkensa selityksineen, että minä joutuisin hänen ahdinkonsa maksumieheksi. On täysi työ pitää itsensä selväjärkisenä ja vältellä sitä suurempaa V:sta, kun toinen hakee perusteluja perustelemasta päästyään sille, ettei hänen tarvitsisi vuoroviikkovanhempana osallistua lastemme kustannuksiin millään muotoa.

Vietä tässä nyt sitten ansaittua kesälomaa ja nauti lasten seurasta, kun tilanne isänsä kanssa on tolalla, jollaista ei hetkeen ole koettu.

Perkele. Ei muuta.