Uni johdatti minut takaisin sinne, mistä vielä puolikas kuuluu minulle. X ja hänen uusi puolisonsa olivat asettuneet sinne asumaan, ja talossa järjestettiin jonkinlaiset juhlat. Olin paikalla joko kutsuttuna tai kutsumattomana vieraana. Juhlien ollessa ylimmillään talossa syttyi kuitenkin useampi tulipalo. X ja hänen nuorikkonsa olivat jo vetäytyneet untenmailla, eivätkä heränneet tulipaloon. Ilonpitoa jatkanut juhlaväki ei sekään reagoinut vaaraan, jolloin minun tehtäväkseni jäi toimia tilanteen vaatimattomana sankarina. Sain huolehtia alkusammutuksesta sekä talonhaltijoiden herättämisestä talossa. Kaiken tohinan keskellä tein myös havainnon, ettei talon ylläpidosta ilmiselvästi oltu huolehdittu "tilanteen vaatimalla" tavalla lähtöni jälkeen...
Vuoden pisimmän päivän aamu valkeni tuon vivahteikkaan yöseikkailun jälkeen aurinkoisena ja edellispäiviä lämpimämpänä. Oloni oli kevyt ja hyvä, melkein hämmästyttävän hyvä, edellisiin postauksiini verrattuna. Paha mieli, "ahdistus" ja epätoivo oli jälleen selätetty, nyt unen avustuksella. Mokomat tunteet kuvittelivat taas kaatavansa minut, mutta ähäkutti, eivätpä onnistunut tälläkään kertaa, sillä mä olen niiiii-iän vahva! (Hih-hih!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti