Väsymys, tyhjyys ja ystävyyden onni (niin ja Tinder)

Puskettuani kevään aikana toistasataatuntia ylitöitä, tuntuu reilun seitsemän viikon tauko töistä ansaitulta. Viime kesäisestä poiketen loma ei ole kuitenkaan alkanut yhtä riemukkaissa ja vapautuneissa tunnelmissa, ei sellaisissa, mitä odotin. Olen kamalan väsynyt; työntäyteisestä (mutta hurjan mukavasta) keväästä, täyteen ahdetusta (mutta hurjan mukavasta) touko-kesäkuusta sekä suuresta (ja odotetusta) elämänmuutoksesta, uuteen kotiin asettumisesta ja entisestä (avioliiton aikaisesta) luopumisesta/irti pääsemisestä/irti päästämisestä/vapautumisesta (miten sen nyt ottaa).

Jo yksikin näistä kolmesta olisi riittänyt, mutta luonteelleni tyypillisesti "täysillä päin betoniseinää" sopi paremmin. Otin sitten sen, ja nyt pää tuntuu jotenkin tyhjältä, voimat poissaolevilta. Tekisi mieleni vaan olla, istua paikallaan, nukkua sitä kaikkea pois, mutta en voi. Lapset ovat odottaneet tätä hetkeä, kun äiti jää lomalle, eikä silloin auta se, että " äiti on nyt vähän väsynyt" (ja "rahaton"), kun on perheen ainoa aikuinen ja äiti, sitä vaan ei voi. Tosin kuopukseni keksi tänään siihen mielestään mainion ratkaisun: "ota sulle mies!". Voi, kun se olisikin niin helppoa, ottaisi vaan ja sitten kaikki olisi ihanaa ja kivaa. Voi, kunpa...

Onnekseni ystävät ja rakkaat ihmiset ympärillä tuntuvat aktivoituvan aina ja juuri oikeaan aikaan, niin myös tänään. Sain itkeä suuria elefantin kyyneleitä ystäväni olkaa vasten, valittaa hetken (tai oikeastaan vähän enemmänkin) sitä, miten maailma murjoo ja on epäoikeudenmukainen, ja sain myös syödä valmiista pöydästä laittamatta itse juuri tikkuakaan ristiin. Lapset hän ruokki siinä samalla, ja oli korvana ja selkänä, elämää suurempana tukirankana hetken aikaa. Kiitos <3 Ja sitten minulle tuli väsymys, sellainen, mikä vie puhekyvyn mennessään ja seisauttaa silmät paikallensa. Olisipa sillä hetkellä voinut kallistaa päänsä ja nukahtaa unen vietäväksi.

Kun X oikein sai (saa) itsetuntoni romutettua ja oloni tuntumaan kurjalta, aktivoin jälleen Tinderin, pientä mielenvirkistystä löytääkseni. Tinder ei ole ollut minulle mikään autuaaksi tekevä paikka, vain ajanvietettä. Pitkälti ne harvat kuvat, jotka oikealle klikkaan eivät tuota matchia, ja nekin jotka sellaisen saavat aikaan, jäävät passiivisina roikkumaan ja odottamaan "sitä jotakin". Olen periaatteesta päättänyt olla aloittamatta yhtäkään keskustelua, sillä muutamat aloittamani ovat vetäneet nekin vesiperän, usein minun aloitteestani. Valitettavasti. Tunnustaudun hyvin ronkeliksi, enkä ole kiinnostunut pelaamisesta. Sitä siis usein saa, mitä tilaa. No, eilen eräs "match" aloitti kuitenkin viestittelyn poikkeuksellisen nopeasti, enkä nähnyt syytä olla vastaamatta. Ensituntumalta mukavan ja fiksunoloinen tyyppi, mutta aika sitten näyttää, saako viestittely jatkoa ja johtaako se johonkin... Mielenvirkistystä, sitähän olin etsimässä... ja aika pienellä se nyt syntyy, myönnettäköön, muutaman viestin vaihtamisesta tällä kertaa.

JK/ Kiitos, Eronnut Mies siellä viereisellä polulla, blogini vinkkaamisesta lukijoillesi, ja lämmin kesähali sinulle.