...sairastaa yksin.
Tauti yllätti yön jälkeen. Ei kaatanut täysin, mutta hiljensi vauhtia merkittävästi. Olo on surkea, ja yksin sairastaminen vielä surkeampaa. On sellainen "miesflunssa"-olo. (Hih-hih-hiiiiiii....!)
Kummallista aikaa on tämä. Kirjauduin kahdesti, ensin eliittikumppaniin ja sitten match.comiin, ja poistin profiilin samantien. En pysty enkä kykene sellaiseen, en. Mutta että ihmisen kaipuu alkaa näemmä olla sitä luokkaa, että mieli halajaa jotakin, keinolla millä hyvänsä. Olen siis parantunut jostakin. Mmmmmmmm. Mukavaa. Silti en tiedä, ryhtyisinkö vielä mihinkään. Ehkä, jos joku veisi jalat alta. Jännittävää.
Onneksi kevät on vasta aluillaan, eikä minulla ole kiire, Näin on oikein hyvä, mutta paremminkin voisi ehkä olla. Se antaa myös mahdollisuuden raakaan valintaan. Ei tarvitse tyytyä mihin tahansa, vaan voi odottaa sitä oikeaa. Ja se on mahtavaa se.
Talvilomalle siirtymisen tunnelmissa (no, siis, mitäpä muutakaan ajankohtaa sairastamiselle? Viime vuoden puolella eräs viisas sanoi, että stressitasoni oli niin korkea, etten edes voisi sairastua, joten myönteinen puolensa tässäkin on - jee!)... Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti