Itsensä herra

Vastoinkäymiset - ystäväni, tätä nykyään. Ei niistä eroon näytä pääsevän, joten lienee syytä muuttaa omaa suhtautumista niihin. Tavoistani poiketen ostin kuitenkin yhden siiderin arki-iltana, ja päätin nauttia siitä kirjoittamisen lomassa nyt, kun ilta rauhoittuu vähitellen yöksi. Rentouttakoot nyt aavistuksen enemmän, kun olin pakotettu välipäivään urheilusta kahden edellisen päivän tiukan treenin aiheuttamien lihastuntemuksien vuoksi. Normaalisti olisin siis juossut kieli pitkällään tätä kurjaa oloa pois, mutta en siis tänään.

Kyky suhtautua vastoinkäymisiin kehittyy kaikenaikaa. Romahdus ei enää ole totaalista, ja näyttää siltä, että vain kevyt mielen nyrjähdys tai paha mieli kuittaa asian, joka  vielä muutama kuukausi sitten olisi saanut aikaan huomattavasti suurempia ja vakavampia oireita. Tuntuu hyvältä olla vahvempi. Törmäsin myös varsin osuvaan tulkintaan tästä päivästä, joka päättyi näin: "...Olet ehkä unohtanut, ettei kukaan ulkopuolinen voi päättää sinun elämästäsi. Vapauta siis itsesi." TOTTA! Meinasin taas unohtaa sen. Hyvä, että muistutit! 

Kukaan ulkopuolinen ei voi päättää minun elämästäni. Rakennan siitä itselleni hyvän. Joskus voin joutua tekemään valintoja, jotka satuttavat toisia, mutta ovat itseni kannalta välttämättömiä. Toisaalta, valitsen myös itse, tai päätän, minkä asioiden annan vaikuttaa itseeni, ja miltä suojaan itseni. Ehkä pitäisi olla entistä tarkempi, entistä herkempi itsensä suhteen, ja sivuuttaa tai toissijaistaa sellaiset asiat, jotka eivät lopulta merkitse paljoa.  Toisaalta on panostettava entistä enemmän niin asioihin joilla on merkitystä. Ehkä tämäkin liittyy edelliseen kirjoitukseeni - olla ehjä ja kokonainen, ja tehdä kaikkensa tullakseen sellaiseksi. 

Kuten vanha tyyneysrukous asian ilmaisee: "...Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeus muuttaa ne jotka voin, ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan." Voisiko sitä enää viisaammin sanoa, vaikka asiayhteys poikkeaakin alkuperäisestä!