Periaatteen nainen?

Kun eropäätös vuosi sitten, tai kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa, tehtiin, päätin, että käsittelen asiat juurta jaksaen läpi enkä lähde paikkaamaan kurjaa oloani laastarisuhteilla. Tämä päätös on pitänyt, mutta tänään kun sain taas tuta X:n siirtoja, jouduin pysähtymään: Kuinka pitkälle tätä prosessia voi jatkaa? Miten kauan asioita pitää käsitellä? Koska olen lopussa, aloittaakseni "uuden elämäni"? Loppuuko tämä koskaan? Vai olenko jo valmis ottamaan sen seuraavan askeleen? Ja jos, niin mikä se mahtaa olla?

En ole kovin innoissani tästä elämäni murroskohdasta. Edellisestä vapaasta elämänvaiheesta on lähes 20 vuotta aikaa. Baareissa en jaksa enää juosta ja eivätkä prinssit ovelle ratsasta. Seuraa kaipaisi, joskus enemmän, joskus vähemmän, kuten ennenkin. Toisaalta en millään "jaksaisi" aloittaa sitä sellaista tutustumisen ja mittailun vaihetta, mikä on täynnä riskejä tämän ikäisenä. Olisi niin mukava elää vaan sellaista tasaista, vakaata ja pysyvää elämänvaihetta, vaikka samaan aikaan tiedän, että se ei nyt ole mahdollista. Saadakseen jotain, pitäisi aktivoitua muunkin kuin urheilun suhteen, mutta olen onnettoman huono siinä. Jos kuitenkin on passiivinen eikä katsele ympärilleen, voi takuuvarmasti nauttia omasta itseriittoisesta elämäntyylistään ihan hamaan loppuun saakka. Voi pah, että on monimutkaista. Sitä on niin jumissa näissä omissa periaatteissaan, että pitäisi kai oikeasti ryhdistäytyä ja rohkaistua. Ehkä sitä onkin jo valmis. Johonkin. Ehkä. Tai ainakin keväällä. Tai viimeistään kesällä...