maanantai 30. marraskuuta 2015

Muutosten tuulia

Melkein itketti tänään kaikki se, mitä lähipiirissä, ystävien ja tuttavien joukossa käydään läpi parasta aikaa. Heitä on monia, jotka joutuvat katsomaan peiliin, aloittamaan alusta, keräämään itsensä palasia milloin mistäkin. On eroja, väsymystä, pettymyksiä, sairastumisia, väkivaltaa ja pahoinvointia jos jonkinlaista. Näitä ihmiselämän varjopuolia näyttää tässä ajassa yhdistävän yksi asia; niiden potijoina ovat naiset. Sellaiset naiset, jotka ovat tehneet parhaansa, jopa kaikkensa, antaneet paljon, jopa liikaa, pyrkineet pärjäämään ja menestymään elämässä, kunnes elämän realiteetit pistävät kaiken uusiksi, arvojärjestyksen ensimmäisenä.

Tässä ajassa on jotakin todella merkittävää, vahvoja energioita, järisyttävää rytinää ja isoja muutoksia sekä pienen ihmisen että suuren maailman tasolla. Se pistää miettimään, mistä tässä lopulta on kyse. Olen käynyt yhden pitkän keskustelun erään ihmisen kanssa aiheesta, jo joitakin aikoja sitten. En muista keskustelun sisältöjä enää sen tarkemmin, mutta muistan, miten jotakin liikahti korvieni välissä. Hän mainitsi jotakin naisten roolin tai aseman ja naiseuden muutoksesta sekä arvojen universaalista muutoksesta. Nyt tuo keskustelu näyttäisi realisoituvan käymieni keskustelujen muodossa lukemattomien eri ihmisten kanssa, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Lähes jokainen pidempään keskusteluun kanssani kiinnittynyt näyttäisi puhuvan tuota samaa kieltä, muutoksesta henkilökohtaisella tasolla. Enkä tarkoita nyt mitään ihan pientä muutosta, vaan hyvin merkittäviä, ihmisen elämässä käänteentekeviä muutoksia. Sellaisia, mikä ensin pysähdyttää, romahduttaa ja lamaannuttaa, saa tulemaan hulluksi, pelkäämään, itkemään, katoamaan pimeyteen. Puhun myös sellaisista muutoksista, jotka saavat alkunsa tuosta epätoivosta, kuin ristiriitaisten ajatusten synteesistä, mikä lopulta johtaa muutokseen. Niissä muutosten tuulissa rakenteet ratkeilevat, ja jokin uusi puskee voimalla pintaan, vahvempana kuin koskaan ennen. Sellaisia naisia elämääni mahtuu monta, mutta mistä he sen sisäisen voimansa ammentavat?

Itse uskon tahtoon, määrätietoisuuteen ja irtipäästämisen voimaan. Uskon vapauteen, itsenäisyyteen ja yhdessä muodostettuun vahvuuteen. Uskon naisiin ja miehiin, heihin, jotka ovat valinneet kahdesta selviytymisen, kasvamisen ja uudistumisen reitin. Sellaiseen minä uskon. Aika näyttää, mihin se riitti ja kuinka pitkälle tai syvälle sen turvin päästiin.

Lämmin ja rakastava maanantaiajatus täältä sohvan pohjalta.


2 kommenttia:

  1. Aika hurja ajatus, että muutoksen tuulissa olisi kyse isommista energioista kuin keski-iän näköalapaikalla elämänsä suuntaa arvioivien ihmisten muutoksissa. Tokavika kappaleesi on kyllä voimaa täynnä ja tarjoaa luontevan vastauksen ekan kappaleen kysymykseesi :)

    VastaaPoista
  2. Niin... Tiedän... :/ Ja silti en osaa kuin seistä sen ajatuksen takana. Se tuntuu niin kovin vahvalta ja selkeältä, ja saan siihen vahvistusta eri puolilta... (huh!)

    VastaaPoista