Lisääntynyt "vapaa-aika", joka ei aikaisemmin ollut niin tärkeää tai tarpeellista omasta mielestäni, on nyt pakottanut pohtimaan asioita, mistä pitää, mitkä tuottavat hyvää oloa syrjäyttämällä pahaa oloa ja mikä rentouttaa kiireen ja tekemisen keskellä. Pakottanut huolehtimaan itsestään eri tavalla kuin aiemmin.
On ollut mahtavaa löytää liikunnan ilo. Ja se, miten se hoitaa särkynyttä sydäntä ja mieltä. Hikipäässä juostu lenkki, tahdonvoimalla tehty lihastreeni tai "hulluna" veivattu jumppa ovat kunnon kehittymisen, vartalon muutosten ja pienentyneen vaatekoon johdosta palauttaneet vähitellen kolauksen kärsineitä oman arvon tunnetta ja itsetuntoa. Jospa sitä ehtisi vielä tällä jälkimmäisellä nelikymppiskaudella puhjeta kukkaan tasapainoisena, hyvin voivansa aikuisena naisena...!
Viikonlopun kulttuuripläjäyksenä taulu nimeltänsä Toipilas, joka on Helene Schjerfbeckin öljymaalaus kankaalle vuodelta 1888. Sain kuvakopion rakkaalta ystävältäni eilen. Sen antaessaan hän muistutti katsomaan maalausta tarkasti - se verso on oikeasti vihreä, elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti