Tänään ilmassa oli kaikenlaista tarpeetonta, ja hyvin alkanut päivä vaihtoi nopeasti sävyään, kun aamiaisen energia oli kulutettu parituntiseen lenkkiin järven jäällä, ja sen rippeet ystävän kanssa kahvitteluun. Ruumiin omalla varannolla, mitä sitäkin toki on enemmän kuin tarpeeksi, mentiin sitten loppupäivä aina näihin hetkiin saakka. Osansa siinä pyörremyrskyssä saivat kaikki kohdalleosuneet läheiset, joilta hetkeä myöhemmin pyytelin nöyrästi anteeksi äkkipikaista reagointiani hoitamattomiin asioihin. No, lopulta sain ruokaa syödäkseni, mikä siis täysin omaa saamattomuuttani oli jäänyt vaille hoitoa. Valitettavasti tänään ei ollut kyse vain ruualla tyydytettävästä nälästä. Tarvetta olisi ollut muuhunkin. Ronkelina sinkkunaisena elämäni näyttää aina välillä varjopuolensa. Pitäisiköhän muuttaa strategiaa?
Jos keksit toimivan uuden strategian, niin jaathan sen meille kanssakärsijöillekin :)
VastaaPoistaKunpa tuon jälkimmäisen nälän selättäminen olisikin yhtä yksinkertaista kuin jääkaapilla käynti. En tiedä hyvää ratkaisua, kaikki kokeilemani keinot sisältävät vaihtelevissa määrin yrityksiä, erehdyksiä, taaperrusta, sähläämistä, riittämättömyyden tunteita ja pettymyksiä. Ja joskus toisinaan osumia.
XD Todellakin jaan. Ja jos joku muu keksii, miten tästä ahdingosta selviäisi mahdollisimman vähin kolhuin, niin kiitos, vinkkejä tänne suuntaan.
PoistaTokihan tilanteen voisi ratkaista kovinkin nopeasti, mutta "se jokin minussa" pistää kuitenkin vastaan sen verran, että olen tyytynyt toistaiseksi odottelemaan! :))