keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Tautinen kutina

Onneksi nälällä kuin nälällä on taipumus hiipua, joko tyydytettynä tai tyydyttämättä, mutta hiipua yhtä kaikki. Niin jatkui elämäni tuon jokseen mielenrauhaa heilauttaneen hetken jälkeen normaalisti. Paitsi että: Tauti kaatoi kaatoi minut, nälkäisenä sekin, ruumistani hamuten petiin. Minua pelastamaan (Kyllä! oli ihanaa olla heikko ja potea näennäistä miesflunssaa) riensi eräs mystinen Tindermies, joka lähetti viestin jos toisenkin, mukanansa teetä ja sympatiaa. Teetä kerroin löytyvän omasta takaa, mutta sympatiaa hän lupasi työpöytänsä ja tylsän aamupäivän ääreltä. Vastaanotettu. Kelpaa. On tyhjää parempi.

Mitä tuohon Tindermieheen tulee, hän on se samainen, joka matchasi jo ennen joulua. Etäisyyttä mittari osoittaa vain kahden kilometrin verran, mutta tapaamaan emme vielä ole ryhtyneet. Nyt ei tunnu olevan kiirettä kummallakaan. Ja silti, voi miten paljon olemmekaan jo ehtineet tutustua. Mies vaikuttaa tässä palapelissäni enemmän kuin potentiaaliselta: koulutettu, (hyvässä) työssä käyvä, kehittyvä, liikkuva, oikealla tavalla juureva sekä käytökseltään herrasmiesmäinen, sanavalmis, hauska, kohtelias, arvoituksellinen, suora... mitä näitä nyt on. Edes ulkonäkö ei pettänyt pelätyllä tavalla. Jokohan hänestä olisi johonkin enempään - edes uudelleen tavattavaksi? ;P No, jotta asia ei olisi näin suorasti tulkittava, on matkassa vielä mutka jos toinenkin. Silti mukavaa, että joku kertoo ajattelevansa, olevansa kiinnostunut, etsivänsä kaltaistani, joku, jolle voin vastata samoin.

Kuten Palapeli-kirjoituksissani (osa 1 ja 2) olen todennut, eron jälkeen Universumi on lähettänyt vierelleni sarjan miehiä, joille se on antanut tehtäväksi opettaa minulle jotakin itsestäni. Osa heistä on paljastanut tehtävänsä hyvin nopeasti, joidenkin kanssa sen kryptisen oivalluksen selvittämiseen on kulunut pidempi aika. Tämän Tindermiehen kohdalla arvoitus ei ole alkanut vielä edes ratketa, ei merkkiäkään siitä, mikä opetus repussaan hän on elämääni tullut piristämään. Mielenkiinnolla heittäydyn hetken vietäväksi - mitä se tuo tullessaan, johtaako potentiaalinen tutustuminen tapaamiseen ja mitä sen jälkeen? Millainen olenkaan, mitä uutta oppineena jatkankaan kulkuani, kun tämä ihminen siirtyy omassaan askeleen eteenpäin?


2 kommenttia:

  1. Tuon kaltainen teen ja sympatian tarjoilu toivon kera kuulostaa aivan mahtavalta lääkkeeltä talviflunssaan! Pikaista paranemista täältä, toivottavasti tautisi tokenee nopsasti ja pääset jatkamaan tuon kiintoisan arvoituksen selvittämistä taas täysin voimin :)

    VastaaPoista