tiistai 19. tammikuuta 2016

Vetää sanattomaksi

Universumin kilpajuoksu kanssani saa näemmä jo varsin huvittaviakin piirteitä, vaikka itkuhan tässä meinaa oikeasti tulla: Yhteyteni Tindermieheen katkesi joko hänen itsensä tai Universumin toimesta. Illan keskustelut  sivusivat elämää, hän puhui itsestään ja kyseli minun kuulumisiani, ja aamullakin vielä heräsin viestiin, jossa hän kertoi ajattelevansa minua herkeämättä, vaikka työreissussa olikin parasta aikaa. Vastasin hänelle herättyäni ja hiukan myöhemmin emme olleetkaan enää pari. En tiedä, mitä tapahtui, mutta nyt ovat hengitysharjoitukset tarpeen. Onnekseni, jos niin on tarkoitettu, kohtaamme uudelleen näillä arkipäiväisillä areenoilla.

Ja niin, se oppi: Kell' onni on, se onnen kätkekööt.



4 kommenttia:

  1. Ohhoh, jopas on mutkapaikkoja tässä tarinassa. Käsittämätöntä. Toivottavasti joskus selviää mitä oikeasti tapahtui, muuten tästä jaa ikävä arpi lentoharjoituksiin. Jo niiden ihankivojen mysteerikatoamiset kaihertavat ikävästi jonkun hetken puhumattakaan tuollaisesta, joka oikeasti tuntui merkittävältä. Voimia, toivottavasti todellakin kohtaatte vielä.

    VastaaPoista
  2. Juuri sain kommentoitua toiseen tekstiin ja nyt olikin tullut mutkia matkaan. Ehkäpä hän palaa vielä sieltä mihin katosikin :)

    VastaaPoista
  3. Päivä on mennyt ns. reisille. Enpä osannut arvata, miten paljon tällainen takaisku minuun vaikuttaa. Tuntematon Tindermies ujuttautui sydämeeni huomaamatta, toivottavasti minäkin hänen omaansa. Olen nyt tehnyt voitavani - en kuitenkaan niistä kaikista hulluimpia ideoita lähtenyt toteuttamaan - ja loppu on pakko jättää kohtalon käsiin. Edelleen on uskottava siihen, että Universumi hoitaa tämänkin asian loppuun saakka parhaaksi katsomallaan tavalla. Hiukan toivuttuani on aika pohtia, mitä tästä todella opin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipuminen vaatii aikaa. Annat kaikkien tunteiden tulla ja sitten
      - toivottavasti - myös mennä. Analysoinnin aika on myöhemmin. Lämpimiä ajatuksia ja voimaa. <3

      Poista