lauantai 7. marraskuuta 2015

Kuin salama kirkkaalta taivaalta

Se iski minuun, kuin salama kirkkaalta taivaalta, pitkän, hyvin pitkän, työviikon jälkeen tänään iltapäivällä, kun olin riisunut edustusvaatetuksen päältäni, vaihtanut kireät löysiin ja kauhtuneisiin sekä vetänyt villasukat jalkaani.

Sieltä se tuli, ilman ennakkovaroitusta; miehen ikävä. Miehen kosketuksen ikävä. Miehen rakkauden ikävä. Miehen ikävä. Se tuli voimalla, pyyhkäisi ylitse ja tuntui koko vartalossa. Miten ihanaa olisikaan tuntea mies lähellä ja tosi lähellä. Sivellä hänen leveätä selkäänsä, antaa sormien lipua lihasten ylitse hitaasti ja syvästi tuntien... Voi mies, mistä tuletkaan vastaani ja koska?

Anssi Kelan ja Sannin esittämä Piirrä minuun tie -biisi kuluvan vuoden Vain elämää -kaudelta osui ja upposi tänään tallenteena. Sen myötä lämmin rutistus teille kaikille kanssaeläjilleni <3


2 kommenttia:

  1. Niin tuttu tunne... Voimia. Nyt olisi hyvä hetki hemmotella itseään vähän.

    VastaaPoista
  2. No juu, tiedäthän nämä sinkkunaisen hemmottelut: vähän punaviiniä, sukkapuikot ja hyvä, teemaan sopiva, rakkautta tihkuva leffa...! ;)

    VastaaPoista