sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Elämä opettaa

Taidankin oikeastaan olla kovin kiitollinen elämälle kaikesta siitä, mitä se minulle tarjoaa. Pitkin matkaa se on nostanut eteeni tulevien haasteiden tasoa ja vaatinut minua kohtaamaan itseni varsin alastomana totuuden edessä. Vasta sen kaiken läpikäytyäni olen valmis jatkamaan elämääni, sen olen ymmärtänyt.

Viimeisten kuukausien aikana olen joutunut, enemmän kuin kerran, punnitsemaan sitä, kuinka valmis todella olen uuteen parisuhteeseen, kuinka ehjä olen sisältä ja koska olen valmis ottamaan seuraavan merkittävän askeleen. Elämä on lähettänyt eteeni sarjan kokelaita, jotka ovat koskettaneet sydäntäni pintaa syvemmältä, jäämättä kuitenkaan pidemmäksi aikaa. Olen saanut osakseni jotakin sellaista, mitä en muistini avulla menneisyydestä enää tavoita. En tiedä, olenko kokenut koskaan mitään niin hyvää ja kaunista, kuin tänä syksynä olen osakseni saanut. Tuntemattomissa on jotakin taikaa.

Olen käynyt heidän kanssaan hienoja keskusteluja, jotka ovat nostaneet tunteita pintaan puolin jos toisinkin. Ne ovat jättäneet ilmaan ymmärryksen siitä, että tunne on kohdallaan, kahden välinen vetovoima tapissaan, mutta silti juttu ei etene pidemmälle nyt, mutta joissakin muissa olosuhteissa asiat myös voisivat olla toisin.

Aikani kohtaamisia pohdittuani hetkellinen pettymys on aina muuttunut täydeksi ymmärryksesi siitä, että ihmisen tulee olla toiselle tarkoitettu, oikea siinä hetkessä. Viimein tänään ymmärsin sen myös itseni kannalta; nämä kerrassaan ihanat ja upeat tyypit tulivat elämääni hetkeksi opettaakseen, että en saa ripustautua enää kehenkään, enkä tarvita ketään. Vapauden tulee olla täyttä molemmin puolin. Elämän ympyrän on sulkeuduttava minussa itsessäni, jotta kykenen lopulta siihen, mitä ihanteelliselta parisuhteelta odotan, sitä, mistä aikanaan kirjoitin. Ilahduttavaa kuitenkin, että olen jo näin pitkällä, pidemmällä kuin vielä hetki sitten. Ilmankos oloni onkin ollut niin tajuttoman hyvä viimeiset kuukaudet. Ilmankos.

Hauskaa, miten elämä systeeminä toimii. Kyse on lopulta vain ajoituksesta, että asiat ja palat loksahtelevat paikoilleen.

Näihin tunnelmiin on hyvä nukahtaa, tietoisena siitä, että maailmaan mahtuu paljon hyvää, paljon rakkautta ja paljon kaikkea sitä, mikä tekee meidät onnelliseksi. Näistä pienistä askeleista muodostuu minunkin elämäni upea tarina.





4 kommenttia:

  1. Oi, kuulostaa siltä, että olet elänyt: kokenut kohtaamisia, tullut kosketetuksi jollain tasolla. Olet oikeassa, siinä on riittävästi syitä olla kiitollinen, mutta onhan se irti päästäminen vaikeaa. Ja jos ihminen tuntuu tärkeältä, kai häntä myös tavalla tai toisella tarvitsee elämässään? Mutta ymmärrän, että puhut nyt erilaisesta tarvitsemisesta: siitä, mihin oman elinvoimansa ripustaa, näin sen käsitin.

    VastaaPoista
  2. Kuten kirjoitin, olen kohdannut kerrassaan mahtavia tyyppejä, sellaisia, joiden kanssa kohtaamisesta olisi voinut syntyä jotakin paljon enemmän, jos aika olisi ollut oikea. Hetkellinen pettymys liittyy ymmärrykseen siitä, että tähän on nyt vain alistuttava (en saakaan sitä, mikä osoittautui teoriassa mahdolliseksi) siitä kaikesta huolimatta. Ja onnellisuus taas tulee pettymyksen jälkeisenä, siitä, että todellakin on olemassa joukko ns. minulle oikeita ihmisiä ja on vain ajan kysymys, milloin eteeni osuu se viimeinen.

    Tällaista ajatusleikkiähän tämä kaikki on, mutta on jotenkin helpompaa elää vapaana, kun hyväksyy tuon ajatuksen. Ja sen, ettei se oikeastaan ole minusta kiinni, vaan jostakin ulkoisesta, mihin ei voi vaikuttaa. Speksit ovat jollakin tavalla samankaltaiset kuin eronkin hyväksymisessä aikanaan; toista ei voi omistaa, tilanteita kontrolloida, vaan asiat etenevät parhaalla mahdollisella tavalla tässä ajassa.

    JK/ Pieni muru sydämestäni lensi tänä aamuna suuren meren tuolle puolen. Toivotaan, että se on siellä hyvässä hallussa... <3

    VastaaPoista
  3. Niin ja vielä, ymmärsit juuri oikein, täsmälleen siitä tarvitsemisesta, mihin elinvoimani ripustan. Olet ihana vierellä kulkija, EntinenVaimo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kun tuntuu, että rämmin tätä taivalta kaukana sinun perässäsi vielä kohti noita seesteisempiä vesiä. Mutta on hyvä, että on kaltaisiasi suunnannäyttäjiä :)

      Poista