Oli ihanaa herätä virkistyneenä, eikä lähteminenkään ollut sellaista pakkopullaa kuin muutamana edellisenä aamuna. Päivästä oli tulossa hyvä. Töihin kävellessäni vastaan tuli pari nuorta miestä pyörillänsä, joista toisella oli kuulokkeet korvillansa ja hän lauloi ääneen. Sitten vastaan tuli kolmas nuori mies, joka jutteli puhelimellensa kasvot aurinkoisina. Myöhemmin törmäsin vielä joihinkin muihin valopilkkuihin. Mieleni alkoi virkistyä, katseeni kirkastua. Illansuussa lapset palasivat kotiin. Koettu ikävä oli ollut molemminpuolista, ja voi sitä tunnetta, kun kuopus kampesi pitkin iltaa lähelleni halaillen milloin enemmän ja milloin vähemmän pitkään. Kaikki oli taas kovin paikoillaan, tunsin itseni onnelliseksi aina vaan.
Tänään vietän jo syyslomaa mökkimaisemissa yhdessä lasten kanssa. Syvä kiireettömyys ja suorittaminen hiipuu tavoittamattomiin, ja pimeä laskeutuu ympärille odotettuun tapaan. Lehtien haravointia ja hyppyjä valmiisiin kasoihin, selfieitä tummuvan järven rannalla, ilonpisaroita yhteisestä ja läsnäolosta, odotettua lepoa sieluun saakka. Hiljaisuuden rikkoo se, kun Tinder kilahtaa pitkästä aikaa matchin merkiksi. Viesti alkaa: "Hey honey, how are you? What are you upto?" Satunnainen vierailija vieraalta maalta on löytänyt minut, eikä katoa ensimmäisten viestinvaihtojen jälkeen. Ei siinä sen enempää, mutta aloittaisipa joku mahdollisempi joskus viestinsä yhtä lempeästi. Tuntui se mukavalta, myönnettäköön.
Että mikäs tässä ollessa.
Ihania juttuja. Minullekin tulisi hyvä mieli itsekseen laulavasta pyöräilijästä. Nautinnollista lomaa!
VastaaPoistaKiitos! Ihmisen elinympäristö on, muuten, niin täynnä kaikenlaista ihanaa ja ihmeellistä, että niistä saa itsensä todella hyvälle mielelle - jos siis vaan malttaa avata silmänsä ja katsoa ympärilleen. :)
VastaaPoista