Tuon kuluneen kahden vuoden aikana olen, pelkoni kohdattuani, muuttunut jonkin verran - toivottavasti kuitenkin parempaan suuntaan. Ulkopuoliset eivät sitä välttämättä tavoita, mutta omassa päänsisäisessä maailmassani muutos on ollut valtava. Suurin oivallus on tapahtunut hyvinvoinnin ja onnellisuuden merkityksen ymmärtämisessä, ja siitä huolehtimisessa. Hyvinvoinnista ja erityisesti onnellisuudesta on tullut eräs elämäni "ykkösasioista".
Onnellisuus rakentuu monista eri tekijöistä. Ajattelen, että sen ylläpitämisen yksi ehto on riippumattomuus, tila, mikä ei ole sidottu kehenkään ihmiseen, aikaan tai paikkaan, vaan se läsnä kaikesta siitä huolimatta. Onnellisuus ja hyvä olo on ihmisen sisäinen mielentila. Enää en tunne tarvetta omistaa mitään tai ketään, ja siinä mielessä koen itseni hyvin vapaaksi suhteessa kaikkeen. Enää en myös kompastu vastoinkäymisiin kuten ennen, vaan pyrin löytämään asioista myös niiden hyvän puolen. Stressini ja suorittamistarpeeni on pienentynyt. Olen onnellinen vaikka asiat eivät aina menekään kuten oletin, odotin tai suunnittelin, vaikka talous onkin välillä varsin tiukalla ja vaikka elän yksin aikuisena perheessämme. En oikeastaan kaipaakaan tällä hetkellä mitään erityistä, näin on nyt hyvä. Riippumaton onni on läsnä elämässäni.
Meillä, minulla ja X:llä oli tapana kirjoitella yhteistä päiväkirjaa suhteemme alkuvuosina. Lueskelin nyt tuota kirjaa muuttolaatikoita pakkaillessani, ja törmäsin joihin muistoihin, mitkä olin jo ehtinyt unohtaa näiden vuosien melskeessä. Surullista oli huomata, että asiat, mitkä vaikuttavat eropäätöksen syntyyn reilut pari vuotta sitten, olivat läsnä parisuhteessamme jo seurusteluvaiheessa. Miksi en perääntynyt jo silloin, vaikka asia kävikin mielessäni useita kertoja? Olisiko pitänyt? Tai toisaalta, elin onnellisena vuosikausia tuon samaisen miehen kanssa, tulin äidiksi, kasvoin tytöstä naiseksi, näin elämää sen kaikilta puolilta ja rikastuin sen kaiken nähtyäni. Ei, ei elettyä elämää pidä katua, vaan siitä pitää olla kiitollinen ja onnellinen.
Kirjoitin vuodenvaihteessa (ehkä?) jotakin rakentamastani aarrekartasta. Tein tänään havainnon siihenkin liittyen: Ensimmäisen vuoden kartan keskiössä oli hyvinvointini, sen löytäminen, ylläpitäminen ja tasaaminen. Tämän vuotisen kartan keskiössä oli uusi koti, mikä näyttäisi nyt toteutuvan puolivälissä "kautta". Kun nämä kaksi merkittävää etappia eron jälkeen on tavoitettu, olisiko ensi vuoden kartan keskiöön aika nostaa uusi parisuhde? Hmmm... näyttää vahvasti siltä, että elämä tarjoaa minulle nyt juurikin niitä asioita, mitä haluan tai olen halunnut! Huh.
Iloa ja valoa äitienpäivään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti