Tässä ajassa on jotakin todella merkittävää, vahvoja energioita, järisyttävää rytinää ja isoja muutoksia sekä pienen ihmisen että suuren maailman tasolla. Se pistää miettimään, mistä tässä lopulta on kyse. Olen käynyt yhden pitkän keskustelun erään ihmisen kanssa aiheesta, jo joitakin aikoja sitten. En muista keskustelun sisältöjä enää sen tarkemmin, mutta muistan, miten jotakin liikahti korvieni välissä. Hän mainitsi jotakin naisten roolin tai aseman ja naiseuden muutoksesta sekä arvojen universaalista muutoksesta. Nyt tuo keskustelu näyttäisi realisoituvan käymieni keskustelujen muodossa lukemattomien eri ihmisten kanssa, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Lähes jokainen pidempään keskusteluun kanssani kiinnittynyt näyttäisi puhuvan tuota samaa kieltä, muutoksesta henkilökohtaisella tasolla. Enkä tarkoita nyt mitään ihan pientä muutosta, vaan hyvin merkittäviä, ihmisen elämässä käänteentekeviä muutoksia. Sellaisia, mikä ensin pysähdyttää, romahduttaa ja lamaannuttaa, saa tulemaan hulluksi, pelkäämään, itkemään, katoamaan pimeyteen. Puhun myös sellaisista muutoksista, jotka saavat alkunsa tuosta epätoivosta, kuin ristiriitaisten ajatusten synteesistä, mikä lopulta johtaa muutokseen. Niissä muutosten tuulissa rakenteet ratkeilevat, ja jokin uusi puskee voimalla pintaan, vahvempana kuin koskaan ennen. Sellaisia naisia elämääni mahtuu monta, mutta mistä he sen sisäisen voimansa ammentavat?
Itse uskon tahtoon, määrätietoisuuteen ja irtipäästämisen voimaan. Uskon vapauteen, itsenäisyyteen ja yhdessä muodostettuun vahvuuteen. Uskon naisiin ja miehiin, heihin, jotka ovat valinneet kahdesta selviytymisen, kasvamisen ja uudistumisen reitin. Sellaiseen minä uskon. Aika näyttää, mihin se riitti ja kuinka pitkälle tai syvälle sen turvin päästiin.
Lämmin ja rakastava maanantaiajatus täältä sohvan pohjalta.