Jouluaatonaattoyö. Valvon sian kanssa. Se lämmittelee uunissa, minä yritän pysyä hereillä ja vakuuttaa seuranaisen taidoillani. Huonosti. Silti aatonaattoyö on aina ollut minulle merkityksellinen jouluun valmistautuessa. En halua luopua siitä, vaikka nyt yksin sitä vietänkin. Lapset vein isällensä jo aiemmin muutaman kyyneleen tirauttaen. Useammassa kohdassa tänään. Silti näyttää siltä, että selviän hengissä. Haluan uskoa siihen, vaikka tiedän sen olevan vaikeata. Ensimmäinen joulu ilman lapsia.
Tuntuu hyvältä taputella tämä vuosi hiljalleen, ja siirtyä kohti uutta, entistä parempaa. Sitä odotellessa vaivun kuitenkin Joulun syvään rauhaan läheisten ja rakkaiden ihmisten ympäröimänä.
Hyvää ja rauhallista Joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti