Olen kamalan väsynyt. Uupunut. Loppu. Joulu on tulossa ja mua ahdistaa - miten siitä voi ikinä selvitä hengissä tällainen. Jouluihminen. Olo on tyhjä ja riittämätön. Lapset ruoskivat sanallisesti. Laskevat pahaa oloa pois. Tunnen itseni erittäin yksinäiseksi ja keinottomaksi selvitä tästä hengissä.
Joulu tulee, uni ei. Levoton ja toisaalta levollinenkin mieli harhailee päämäärättömästi etsien paikkaa johon ankkuroitua. Ikävöin yhtä aikaa sekä mennyttä että tulevaa. Ambivalenssi, jonka kanssa on elettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti