Se tunne, kun tajuaa, ettei enää kannata odottaa sinua kotiin. Ei enää raivostuttavia tapojasi, ei häiriötä eikä ärsytyksiä. Ei enää, sillä sietämätön rauha on laskeutunut maahan, ja pitäisi ryhtyä onnelliseksi näillä eväillä. Vitun vaikeaa, kun lakkaa tekemästä ja istuu aloilleen. Sellaista on ikävä.
Pohjien pohjakosketus on nyt kuitenkin tehty. En tullut hulluksi, joten taidan selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti