Savua korvien välistä

Annoin eron jälkeen itselleni luvan "tehdä toisin, muuttaa suuntaa, löytää jotakin uutta". En silloin ymmärtänyt, että tuo aukaisemani ovi johtaisi syvälle itseeni, lukittujen salaisuuksien valtakuntaan. Vuodet sinällään ovat olleet armollisia. Ne ovat vahvistaneet minua vähitellen kohtaamaan kaiken sen, mikä on ollut tarpeellista: pelkoni, puutteeni ja heikkouteni. Asiat eivät ole livahtaneet päivänvaloon ennen kuin olen ollut siihen valmis. Tämä syksy johdatti minut arvatenkin (ja myös toivottavasti) viimeisten, elämääni ratkaisevasti mullistavien asioiden äärelle. Syksy on ollut erittäin raskas, eikä itkusta ole tälläkään viikolla tullut  loppua.

Syvällä itsessäni olen joutunut kohtaamaan menneen parisuhteen raadollisimman puolen ja sen vaikutukset minuun: Häpeää, pelkoa, arvottomuutta, mitatöintiä, arvostelua ja petettyjä lupauksia, asioita, joiden läsnäoloa en kuunapäivänä olisi tunnistanut ilman ammattiin kouluttautuneen ystäväni apua. Tuon oivalluksen myötä avautui elämässäni paksuin lukoin suljettu ovi ja sen takana huone, mihin sisäänastuminen merkitsi jälleen haavojen avaamista, desinfiointia ja arpien hoitoa. Sen myötä myös ystävyyteen rajoittunut suhde lasteni isään on muuttumassa joksikin paljon vähemmäksi. En vielä tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta siitä olen varma, että se, kivusta huolimatta, kannattaa.

On vaikeaa päästää irti niistä yhteisenrippeistä, joita eron jäljiltä jätimme meitä yhdistämään. Tuttu ja turvallinen, vaikka ei enää puoliso, on ollut tärkeä lisä elämässäni. Ja lasteni elämässä. Ovathan he saaneet pitää perheensä, vaikka yksi koti muuttuikin kahdeksi. Ulkopuolisille on ollut helppo vakuuttaa, että arki on saatu toimimaan kipeästä päätöksestä huolimatta, ja vakuuttelemattakin se on ollut kaikkea sitä. Samaan aikaan ymmärrän, että irtipäästäminen tuosta lopustakin menneestä on ehdottoman välttämätöntä tullakseni jälleen kokonaiseksi, ehjäksi ja vapaaksi. En vain tiedä, miten se tehdään. En jaksaisi enää selvittää päätäni, kirkastaa ajatuksiani ja löytää vastauksia. Olen niin väsynyt, ja tiedän, että tuon pimeän huoneen siivoamiseen on varattava kosolti aikaa.

JK/ Lueskelin läpi blogiani ja linkitin muutaman tekstin tämän kirjoitukseni sisältöön. Aina uudelleen hämmästyn sitä, miten "tietyt merkit" ovat ilmassa pidemmän aikaa, kunnes olen valmis kohtaamaan koko paketin. Niin siis tälläkin kertaa, näemmä.