torstai 5. toukokuuta 2016

Epäonnistua ja nousta ylös taas

Päivä, jolloin mieli ei kirkastunut odotetulla tavalla.

Tänä aamuna Facebookin "ihmisiä, joita saatat tuntea" -virta sai minut melkein nielaisemaan aamuteeni väärään kurkkuun. Se tarjoili eteeni sarjan ihmisiä, joista erottui joukko miehiä, joita olin tapaillut erityisesti eroni jälkeen kahden ensimmäisen vuoden aikana. Ja kun en mieltäni voinut malttaa, oli pakko kurkata heidän seinillensä, mitä mahtaa sille, tälle ja tuolle kuulua. Järkytyksekseni / ilokseni huomasin, että jokainen heistä oli löytänyt puolison, mennyt kihloihin tai joku jopa naimisiin saakka. Oli aika poistaa  heidän yhteistietonsa puhelimen muistista, jonne ne olin yksi kerrallaan, syystä tai toisesta, tallentanut.

Nuo yhden tai useamman yön miehet, siinä se pököttivät vieritysten tietämättä toisistaan mitään. Surullisen huvittavan tilanteesta teki kuitenkin se, että heistä siis jokainen oli löytänyt etsimänsä mutta minä, mikä olen edelleen yksin. Yritysten ja erehdysten laki ei näytä tuottavan tulosta, ja näin itseni pikaskannauksen jälkeen on pakko todeta, että palapelitkin alkavat olla jokseenkin valmiita. Jostain syystä valikoivuuteni on siis pingottunut äärimmilleen, eikä erityisen sopivia ehdokkaita vaan tunnu yksinkertaisesti tulevan vastaan. Tuoreinkaan upea löytö ei nähtävästi lämpene sen pidemmälle, joten jälleen on tyydyttävä lyhyeksi jääneeseen viestinvaihtoon, mikä sinällään lupaili jo lähes kuuta taivaalta. Tai sitten hän on minuakin hankalampi!

Missä siis on vika, kysyy minäni samaan aikaan kun se toinen samanlainen rauhoittelee, että luota vaan tulevaan, kyllä se vielä vastaan tulee, etsimättä kuitenkin. On myönnettävä, että kyllähän tämä elämä alkaa saada jo lievästi surkuhupaisia ulottuvuuksia ja sisäinen vahvuus murtua jatkuvista tappioista johtuen. Taidan lähteä lenkille. Se on tunnetusti auttanut pahimpaan tuskaan, mikä sekin laimenee taas päivien joutuessa.

Ihanan aurinkoista loppuviikkoa!



3 kommenttia:

  1. Mä niiiiiiin samaistun taas...

    VastaaPoista
  2. Minullekin on käynyt niin, että välillä sitä vain kompastuu johonkin isoon tai pieneen juttuun, joka kaikesta järkeilystä huolimatta saa hetkeksi vellomaan omaa epäonneaan. Se vain virtaa yli ja saa haukkomaan henkeä ennen seuraavaa suvantoa. Voimia! Toivottavasti lenkki ja aurinko loivat uskoa siihen, että elämä on ihmeellistä ja sittenkin toivonmurenia täynnä, vaikka välillä joutuu rämpimään varjoissa.

    VastaaPoista
  3. Puolis, sinun vertaisuutesi piristi tänään ensimmäisenä, siitäkin huolimatta, etten toivoisi kenenkään samaistuvan näihin oloihin. Kiitos!

    Ja EntinenVaimo, en minä mihinkään lenkille lähtenyt vaan jäin muhimaan sohvalle Candy Crashin seuraan. Helpotti sekin, itseensä käpertyminen. Onneksi ilta on jo nyt pitkällä ja huominen toivon mukaan tätä päivää parempi!

    VastaaPoista