Uskon säilyttämisestä

"Dream big. Unelmoi suuria. Päästä irti itseesi kohdistuvista rajoittuneista ajatuksista. Näe itsesi onnistuvan."

Itseensä uskominen ei koskaan ole ollut ongelma minulle. Kotoa saadut vahvat juuret ovat pitäneet pystyssä kovemmassakin tuulessa, ja vuosien saatossa rungosta on kasvanut sellainen, että se on tukenut, auttanut säilyttämään uskon tulevaan, siihen, että kaikki on mahdollista. Väittävät, että sen saa, mihin uskoo.

Myönnän, että vain uuden miehen löytämiskysymys on ollut sellainen, että sitä, mistä unelmoi, on ollut pakko ajoittain tarkistaa. Hyveellinen ajatus elämisestä vailla etsimistä on toisinaan ollut hivenen monimutkaista toteuttaa. On vaikeaa olla etsimättä, uskoa jokaisena päivänä siihen, että hän kyllä tulee vastaan, kun aika on oikea - vaikka pitkälti se jo onnistuukin, rakkauden tunteen ja täyttymyksen ammentaminen itsestään. Erityisen vaikeaa etsimättä jättäminen on silloin, kun fyysiset tarpeet, läheisyys, hellyys ja kosketus, kasvavat riittävän suureksi.

Heikko se vaan on, ihmisen mieli.

Kohtaloani uhmaten, tietoisena siitä, että on aina mahdollisuus jäädä elämään elämäänsä yksin, pitkähkön viestittelyn jälkeen, klikkasin jälleen "poista Tinder-pari X" -painiketta. Sinne lensi taivaan tuuliin varsin potentiaalinen mies, joka antoi minulle Tinder-elämäni ensimmäisen "superliken". Intuitiivinen tunne siitä, että hän ei kuitenkaan ole "se" tai tunne siitä, että "jotakin outoa tässä on", pakottaa toimimaan joskus vastoin järkeä. Intuitiota on nykyisin enää mahdoton kiertää. Ja hyvä niin. Olen elämässäni vastustanut sen kertomaa liian usein ja lopputulos on ollut selvä. Ei ole tarvinut ihmetellä, että miksi en ollutkaan onnellinen elämäni eräissä vaiheissa.

Tällaisia ajatuksia ilmaan tänään, hiukan harhailevissa tunnelmissa kesken työpäivän. Ja osoittakoon syyttävä sormi tällä kertaa erästä toista Tindermiestä, joka oli vaihtanut profiilikuvansa vakaata naisen mieltä horjuttavaan otokseen. Hi-hih.