"Nousin hissiin, joka ei suostunut toimimaan, jouduin tuhat askelmaa astumaan..." (P.Parkkonen)
perjantai 23. elokuuta 2013
Se tuntuu vieläkin
Viimeisen hääpäivän aattona. Se tuntuu vieläkin. Tullut kai jäädäkseen? Toivo, toiveikkuus, ilo. Sama se, mistä on kyse, mulla on hyvä olla. En enää kaipaa ketään, mutta odotan rakkautta. Olen onnellinen lapsistani ja omasta siivestä talossani, ystävistäni ja läheisistäni, elämästäni - mulla on taas se. Lasini on nyt puoliksi täysi. En enää kaadu, vaikka puhaltaisit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti