Kummallista, että niitä kaikkia, surua, vihaa ja katkeruutta, voi tuntea samaan aikaan. Sen vuoksi pää varmaan tuntuukin ajoittain niin täydeltä. Väsyttää.
Ja silti, Se sama, kummallisen hyvä jatkaa asumistaan minussa. Pieniä onnen hippusia minusta itsestäni ilmassa. Melkein hyppelyttää. Olenko vahvistumassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti