Haikeita jäähyväisiä, ja silti täynnä (menetettyä) rakkautta... Olit niin paljon... Jää hyvästi ystäväni...
Lähestyvä fyysinen yksinäisyys lisää taas ahdistusta. Kaikki on kovin rauhallista mutta samaan aikaan liiankin hiljaista. Olen onnellinen puolestasi ja toivon kaikkea hyvää, vaikka jäljelle jääkin vain puolet minusta.
"Nousin hissiin, joka ei suostunut toimimaan, jouduin tuhat askelmaa astumaan..." (P.Parkkonen)
maanantai 25. marraskuuta 2013
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Oivalluksia rakkaudesta
Tajusin jotakin parisuhteesta. Rakkaus on sen kantava voima, joka ikään kuin nostaa ilmaan, kuljettaa sitä. Ilman rakkautta parisuhde on tarpomista suossa. Ponnistelua jokaisella askeleella. Rakkaus meidänkin väliltä puuttui jo vuosien ajan, ei se muuten niin takkuista olisi ollut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)