Tsatsikia ja viininlehtikääryleitä jälkiruuaksi

Kun stressi yllättää kesken kiireen, on syytä keskittyä vain olennaiseen. Niinpä päätin ravita itseni herkullisesti. Tein pikaruokana kasvispastaa ja jälkiruuaksi (kun en kiusausta kyennyt vastustamaan) herkuttelin saksalaisen ruokaketjun paketoimilla viininlehtikääryleillä ja pakkauksen mukana tulleella valkosipulisella tsatsikilla. Sanotaanhan sen, siis valkosipulin, sisältävän luontaista antibioottia, minkä toivon nyt ehkäisevän kaikkea sitä mille stressi minua parhaan kykynsä mukaan tuntuisi altistavan.

Stressin oletettuun laukeamiseen on aikaa noin kaksi viikkoa.

Silti kaiken tuon stressin takana maaperä on parempaa kuin pieneen ikuisuuteen. Edelleenkään ei ole kiire minnekään. Tiedän elämäni alkavan  tämän käynnissä olevan muutoksen jälkeen. Olen tällä hetkellä onnellinen, onnellisempi kuin miesmuistiin, ja se on kauan se. Kummallista, miten ihminen tarvitseekaan suuria muutoksia löytääkseen oman hyvinvointinsa ytimen.

Päivän Hidasta elämää - olet jo perillä -kortit jälleen kuvassa. Miten osuvasti ne pakasta nousivatkaan... :)

Pääasia, että tuntuu

Kaikkeen ei voi varautua. Jotkut asiat tulevat hetkeen pyytämättä, yllättäen ja odottamatta, vaikka niihin olisi kaiken järjen mukaan pitänyt osata varautua. Niin vaan olisi, mutta ei nyt eikä tähän.

Toiseksi viimeinen irtirepäisy entisestä elämästä lähestyy luvattoman nopealla vauhdilla. Luulen olevani siihen valmis, mutta yllättäen lapset eivät olleetkaan vielä samassa tilanteessa; oltiinhan irtautumassa heidän lapsuudenkodistaan, siitä, minkä jaoimme aikanaan ehjänä perheenä, perheenä, jonka elämä oli täynnä rakkautta.

Tänään on itketty ja surtu, etsitty keinoja päästää irti ja tarttua kiinni. Onneksi niitä on myös löydetty. Tiukat viikot ovat vielä kuitenkin edessä ennen varsinaista H-hetkeä. Ja senkin jälkeen koittaa vielä se viimeinen irtirepäisy, minkä kuvittelen kuitenkin olevan tätä pienempi, se hetki, kun koti myydään seuraavalle. Se hetki ei kuitenkaan ole nyt.

Äitinä täytyy taipua moneen. Ei riitä, että selvittää oman päänsä, kun on sarja pienempiä päitä tuettavana. Silti näen valoa tunnelissa, en pelkästään tunnelin päässä. Tämä on nyt SE, odotettu hetki, viimeinkin! Fenix lentää!

Sen kaiken (ja euroviisuillan) kunniaksi: Kippis (Rise Like A Phoenix)!