Äitienpäivä. Ystävyys ja hyväsydämisyys muuntuvat mielessäni ja sydämessäni rakkaudeksi. Ne eivät erota kahta toisistaan. Fyysisesti olo vaihtelee kylmästä kuumaan ja suuresta kivusta lievään. Stressi tekee tehtäväänsä.
"Nousin hissiin, joka ei suostunut toimimaan, jouduin tuhat askelmaa astumaan..." (P.Parkkonen)
maanantai 13. toukokuuta 2013
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Mutkia
Menneet muistot kummittelevat mielessä, eivätkä jätä rauhaan. Itku tulee helposti, ja ikävä ja suru ovat läsnä. Oman pään sisäiset mekanismit sekoittavat pakkaa, ja yritys katsoa itseä muuttuu ulostuessaan syytöksiksi toista kohtaan. Menneisyyden kahleista vapautumista vaikeuttaa toisen eriaikaisuus ja kyvyttömyys lukea ja ymmärtää minua. Toivottomuus on päivän sana.
Sanoit, että jotain kuoli väliltämme. Sitä jotakin ei enää pysty palauttamaan. Silti kunnioitat, arvostat ja ikävöit. Miksi en pysy ymmärtämään? Miksi en osaa päästää irti? Miksi mun on niin paha olla kaiken aikaa?
Sanoit, että jotain kuoli väliltämme. Sitä jotakin ei enää pysty palauttamaan. Silti kunnioitat, arvostat ja ikävöit. Miksi en pysy ymmärtämään? Miksi en osaa päästää irti? Miksi mun on niin paha olla kaiken aikaa?
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Pala uutta
Kahdeksan viikkoa eropäätöksestä. Kaksi viikkoa sitten makuuhuoneeni lakkasi olemasta minun., kun siirsin sänkyni työhuoneeseen. Itse muutin sinne lopullisesti kolme viikkoa sitten. Pala palalta elämäni rakentuu uudelleen, toisen näköiseksi kuin suunnittelin, kuitenkin.
Sitten elämä näyttää kaikista kummallisimman ja oudoimman puolensa: yhteys välillämme toimii ensimmäistä kertaa ikuisuuteen. Huu-haa?
Sitten elämä näyttää kaikista kummallisimman ja oudoimman puolensa: yhteys välillämme toimii ensimmäistä kertaa ikuisuuteen. Huu-haa?
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Mitä jos uni ei sit tuukkaan?
Missä vaiheessa paha olo ja ikävä jättävät rauhaan? Kuinka kauan vielä? En jaksaisi enää.
Kuinka monta kertaa pitää pudota pää edellä puusta ennen kuin sen oppii, ettei latvaan kannata kiivetä ilman varmistusta? Tuntuu taas niin luvattoman hyvältä, kunnes muistin, miksi niin ei saanut enää tuntea. Onnistuin taas unohtamaan, mistä tässä olikaan kyse. Täytyyehkä hommata laastari, jotta pääsen alkuun?
Kuinka monta kertaa pitää pudota pää edellä puusta ennen kuin sen oppii, ettei latvaan kannata kiivetä ilman varmistusta? Tuntuu taas niin luvattoman hyvältä, kunnes muistin, miksi niin ei saanut enää tuntea. Onnistuin taas unohtamaan, mistä tässä olikaan kyse. Täytyyehkä hommata laastari, jotta pääsen alkuun?
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Niin kauan
Kuinka kauan ihminen voi jatkaa päiviänsä itkien?
Ihan varteen otettavia perusteluja, ymmärrän, jopa allekirjoitan. Loppuun asti yritetty, kaikkensa tehneinä, vain toisiaan enää rikkoen. Ainut oikea ratkaisu on päästää irti. Osoittaa suurinta rakkautta kaikista, tarjotakseen tilaisuuden palata, jos siltä joskus tuntuu. Mutta miksi irtipäästäminen on niin vaikeata? Koska Rakastan?
Mä en silti voi uskoa, että tää kaikki on päättymässä. Näin aikaisin. Liian aikaisin. Jään yksin. Ilman sinua. Rakas.
Ihan varteen otettavia perusteluja, ymmärrän, jopa allekirjoitan. Loppuun asti yritetty, kaikkensa tehneinä, vain toisiaan enää rikkoen. Ainut oikea ratkaisu on päästää irti. Osoittaa suurinta rakkautta kaikista, tarjotakseen tilaisuuden palata, jos siltä joskus tuntuu. Mutta miksi irtipäästäminen on niin vaikeata? Koska Rakastan?
Mä en silti voi uskoa, että tää kaikki on päättymässä. Näin aikaisin. Liian aikaisin. Jään yksin. Ilman sinua. Rakas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)